Ravintola-alan madonluvut – liiketoiminnan saattohoito

Mitä tehdä kun ei ole enää mitään visiota oman ravintolan tulevaisuudesta? Tässä artikkelissa saatetaan väsynyt liiketoiminta viimeiselle matkalle.

Hyvä Aromin  Lukija!

"Laita tämä artikkeli talteen käsikirjastoosi. Siinä on sinulle Raamattu otettavaksi esille, kun ja jos ollaan taas normaalissa ajassa.

Nyt vallitsee poikkeustila, eikä mikään ole juuri nyt kuin silloin ennen. Ennen oli ennen helmikuuta 2020. Voi myös olla, että tulee uusi normaali, josta kukaan ei tiedä vielä mitään.

Jos kuitenkin ja kaikesta huolimatta palat halusta tietää,  miten olisi kannattanut toimia yrityksestä eroon haluttaessa vielä pari kuukautta sitten,  niin lue juttu heti.

Se on nimittäin ihan kelpoa lähiajan ravintolahistorian kirjoitusta. Tuoretta sellaista."

Jutun saatesanat kirjoitti Actival Oy:n perustaja Ari Larnemaa nähtyään tuoreen Aromin printtilehden ja siinä artikkelin "Lopettaminen ei ole ilmaista".

Hänen kätensä täyttävät nyt vuokrasopimukset. 

Synkkä tilannekuva 26.3.2020 on hänen mukaansa tämä:

Ravintolasta ei pääse eroon kuivin jaloin. Kukaan ei ainakaan osta mitään. Rahoitushanat ovat kiinni.

Ja tässä juttu, jonka viimeiset haastattelut tehtiin vain runsas kuukausi sitten 21.2.2020. Sen jälkeen maailma on mullistunut, josta kertoo samassa ajasssa tapahtunut NoHo Partnersin kurssisyöksy 11,50 eurosta 3,50 euroon.

Tästä jatkat alkuperäiseen juttuun:

 

Lopettaminen ei ole ilmaista

Aromi kysyi kolmelta asiantuntijalta, miten toimia, kun oman ravintolan tie on kuljettu loppuun. Talousjuristi Juhani Hopsun, Activalin hallituksen puheenjohtajan Ari Larnemaan ja PAM:n sopimusasiantuntijan Sirpa Moilasen vastauksissa on paljon yhteistä.

– Maalaisjärkikin sanoo, että myynti – vaikka huonoillakin ehdoilla – on ehdottomasti parempi kuin liiketoiminnasta muuten vaan luopuminen, Larnemaa avaa.

Jos ravintola on vuokratiloissa, ensimmäinen kysymys kuuluu, millainen on vuokrasopimus ja miten siitä pääsee eroon?

– Irtisanomisaika on ravintoloiden liiketiloissa yleensä 3–12 kuukautta. Vuokralainen irtisanoo sopimuksen, ja siihen ei tarvitse mitään perustetta – toisin kuin jos vuokranantaja irtisanoo. Tilaa ei ole pakko pitää käytössä, mutta vuokra pitää maksaa koko irtisanomisajalta, Hopsu sanoo.

Vuokralainen irtisanoo sopimuksen, ja siihen ei tarvitse mitään perustetta.”

Määräaikaista ei voi irtisanoa, ja määräaikainen on ravintoloissa noin 3–10 vuotta, viisi vuotta on tavallisin. Se velvoittaa maksamaan vuokran koko ajalta.

– Tunnetuin tapaus liitttyy SOK:n pääkonttoriin. Se riideltiin ylimpään oikeusasteeseen saakka. SOK joutui maksamaan, kun lopetti kesken määräaikaisen. Saatiin ennakkotapaus, Hopsu kertoo.

Hän huomauttaa, että vuokranantajan ei kannata lähteä oikeuteen, jos vuokralainen on varaton. Mutta jos vuokralaisella on varoja, kyllä vuokranantaja yrittää periä vuokrat.

Larnemaa kehottaisi selvittämään, mihin vuokrasopimus oikeuttaa ja onko vuokraoikeudella rahallista arvoa mahdollisen uuden yrittäjän kannalta.

– Onko vuokrasopimus siirrettävissä ja voiko sen ehtoja jopa parantaa siirron yhteydessä? Samoin on selvitettävä vuokra-ajan jatkamismahdollisuus. Kaikkien hankalimpia ovat hänen mielestään kauppakeskukset. Niissä vuokrasopimuksista ei pääse eroon millään ilman suuria kuluja. Toisaalta sopimusta ei voi tehdä parhaimman ostajaehdokkaan kanssa, koska kauppakeskus määrää viimeistä piirtoa myöten, kenet se haluaa.

– Kauppakeskuksiin vuokralaiseksi menoa harkitseville pitäisi järjestää ”älä mene” -kursseja ennen kuin he laittavat nimensä paperiin. Tämä ei tietenkään koske ”muskeliyrittäjiä”, jotka voivat määrätä omat ehtonsa, Larnemaa sanailee.

On iso kysymys, mitä tehdä irtaimistolle. Toisaalta samalla koittaa viimeinen mahdollinen rahastuksen paikka.

– Yleensä lopettaja yrittää myydä sen jatkavalle ja joskus onnistuu myymään osan tai ehkä kaikenkin. Jos on pakkotilanne, hinta ei ole kovin korkea. Toinen vaihtoehto on myydä irtaimisto jollekin kalustokauppiaalle tai sitten vain kuljettaa kaatopaikalle, Hopsu arvioi.

Hänen mukaansa kalustolla ei välttämättä ole arvoa lainkaan, koska usein uusi yrittäjä aloittaa toisella liikeidealla tai muuten vain haluaa muokata sisustusta.

– Jos on pakko lopettaa esimerkiksi vuokrasopimuksen päättyessä, irtaimen myynnin ei tarvitse olla ongelma. Esimerkiksi entisen Palacen irtaimiston huuto- ja brändikauppa tuotti suorastaan erinomaisen tuloksen, Larnemaa kertoo.

– Jos vuokraoikeus menetetään, muuttuu käyttöomaisuuden arvo oleellisesti alhaisemmaksi tai symboliseksi. Huoneiston kiinteä tarpeisto, jolla saattaa olla merkittävä hankintahinta, jää huoneistoon eikä siitä saada mitään korvausta. Kaluston arvo on aina alhainen pakkorealisoinneissa.

Henkilöstön kanssa on syytä pitää mielessä selvät pelisäännöt sekä hyvät tavat.

– Jos lopettaa toiminnan, voi tietysti irtisanoa henkilökunnan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Se ei ole ongelma ravintoloitsijalle, Larnemaa sanoo.

– Jos yrityksellä on useita toimipisteitä, pitää yrittää löytää korvaavaa työtä yrityksen muista pisteistä, ja yleensä joku saa siirron, Hopsu muistuttaa.

YT-laki velvoittaa yli 20 henkilön yrityksiä käymään YT-menettelyn.

– Fiksua olisi kertoa henkilökunnalle etukäteen, jotta jokainen voisi järjestää oman elämänsä. Avoimuus on hieno juttu etenkin, jos töitä on tehty vuosikausia yhdessä, Moilanen huomauttaa.

Jokaisella on oma irtisanomisaikansa riippuen työsuhteesta. Konkurssissa se on 14 päivää.

Palkka on maksettava viimeistään työsuhteen päättymistä seuraavana päivänä. Ellei tämä palkkahallinnollisista syistä ole mahdollista, on palkka maksettava viimeistään kymmenentenä kalenteripäivänä työsuhteen päättymisestä.

Moilanen neuvoo lopettavia työnantajia kolmesta tärkeästä paperista, jotka ovat irtisanomisilmoitus, työtodistus ja palkkatodistus. Näitä tarvitaan työvoimatoimistoon.

Tosin hän uskoo, että pääkaupunkiseudulla työllistyminen toteutuu hyvinkin nopeasti.

Entäpä ravintolan aineettomat arvot?

– Se on valitettavan usein hyödyntämätön voimavara tai sille ei osata antaa arvoa. Toiminimi, tavaramerkki ja muut sellaiset ovat usein jonkin arvoisia, Hopsu sanoo.

Se näkyy hänen mukaansa muun muassa siinä, että tunnettuja merkkejä yritetään kopioida esimerkiksi silloin kun joku suomalainen avaa ravintolan Espanjassa ja yrittää käyttää hyväksi Suomessa tunnettua brändiä.

– Usein vanha nimi on rasite, jos liikeidea on kulahtanut, Larnemaa varoittaa.

Konkurssi on asiantuntijoiden mielestä aina huonoin vaihtoehto.”

Konkurssi on asiantuntijoiden mielestä aina huonoin vaihtoehto. Se vaikuttaa heti luotonantajiin, luottokorttiyhtiöihin ja mahdollisesti muihinkin velkojiin. Konkurssia seuraavat mahdolliset takaisinsaantikanteet ja rikosoikeudelliset vaateet, aina erityistilintarkastus ja pitkään kestävä konkurssiprosessi, ellei konkurssi raukeaa varojen puutteessa.

– Pyrittävä välttämään kaikin keinoin!

– Paras tapa yhtiömuodosta riippumatta on lopettaa yritys hiljaisesti, maksaa velat pois ja jakaa loput itselle ja muille omistajille, jos se on mahdollista. Konkurssi kannattaa vain silloin, jos tosiaan yritys on ylivelkainen eikä muuta mahdollisuutta ole, Hopsu sanoo.

Konkurssin haittoja on se, että hallitusten jäsenten ja muiden vastuuhenkilöiden nimi menee. Jos aikoo jatkaa yrittäjänä, se on este tai vakava rasite pankin, tavarantoimittajien jne. kanssa asioitaessa. Nimi kannattaa yrittää pelastaa viimeiseen saakka, jos aikoo jatkaa jonkin alan yrittäjänä, Hopsu neuvoo.

Larnemaa muistuttaa, että useimmille meistä suomalaisista konkurssi on henkisesti vaikea juttu, josta ei pääse yli ihan helpolla kaikkine pakollisine kiemuroineen.

– Harva pystyy ottamaan konkurssin kevyesti, varsinkin jos on osakeyhtiön hallituksessa ja vastuussa.–

Jos ravintolaa ei saa myydyksi ja yhtiöllä on velkoja, ja lisää tulee esimerkiksi vuokrasopimuksesta, voi konkurssi kuitenkin olla ainoa vaihtoehto.

Hopsun mukaan lopettaminen kannattaa suunnitella ajoissa, jos on merkkejä että homma ei kulje. Kallein ja ikävin tapa on se, että jokin velkoja hakee konkurssiin. Silloin on usein liian myöhäistä tehdä mitään.

– Mutta jos ajoissa alkaa ajamaan alas tai miettimään säästökeinoja, lopputulos ei ole niin paha, hän sanoo.

Julkaistu Aromissa 4/20.

Viisi tapaa sanoa näkemiin

  1. Yhtiö myy ravintolansa. (Yhtiö jää entiselle omistajalle/omistajille.)
  2. Omistaja lopettaa yhtiön toiminnan ajamalla sen alas.
  3. Omistaja hakee yhtiön konkurssiin.
  4. Omistaja antaa ravintolatoiminnan vuokralle. (Vuokralainen mahdollisesti ostaa sen myöhemmin.)
  5. Yhtiö fuusioidaan jonkun toisen yrityksen kanssa (Ja omistaja jää mahdollisesti tähän toiseen töihin.)