Rehtori varoittaa digirikollisuudesta: "Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta"

Digitaalisuus on jo vuosia ollut tuloillaan, mutta nyt näyttää siltä, että iso aalto on lopulta pyyhkäisemässä ylitsemme. Varsin pitkään digitaalisuus on ollut mahdollisuus, mutta nyt siitä on tullut edellytys.

Yritykset ja kuluttajat edellyttävät digitaalisia palveluita yhteistyökumppaneiltaan ja odotusarvona on digitaalisten palveluiden jatkuva parantuminen. Kun samassa yhteydessä sekä paikantamispalvelut että älypuhelimien hyvä kameratekniikka ovat ottaneet jättiharppauksia eteenpäin ja tekoälya hyödynnetään jo laajalti, digitaalisuudesta on tullut arkipäiväämme. Päivittäin törmää uusiin käyttäytymismalleihin, joissa teknologiaa hyödynnetään hyvin käytännönläheisesti. Esimerkiksi nuorelle teinille on varsin luontevaa ottaa valokuva takahiuksistaan tarkastellessaan, onko kampaus hyvin. Me vähän vanhemmat etsimme vielä peiliä...

Suurelle yleisölle digitaalisuus näkyy parhaiten uusina alustaratkaisuina. Yritys on toimiva alusta, johon kuka tahansa voi liittyä. Maailman tunnetuimmat esimerkit tältä alueelta lienevät AirBnb, Facebook, Tinder tai Uber. Niille kaikille on tyypillistä pitkälle kehitelty alusta, jolle rekisteröityneet kuluttajat tuovat sisällön. Perinteisesti maailman ensimmäiset alustatalousratkaisut liittyivät laitteiden ylijäämäkapasiteetin tarjoamiseen muiden käyttöön ja nyt näyttää uusia alustoja syntyvän lähes joka alueelle.

Henkilökohtaisella tasolla yhteiskuntamme digitalisoituminen edellyttää oikeastaan vain tietokoneenkäytön perustaitoja, sillä jo vuosia alustat on pyritty rakentamaan erittäin käyttäjäystävällisiksi. Tosin poikkeuksiakin luonnollisesti löytyy. Sen sijaan käyttörohkeutta täytyy löytyä, sillä alustat rikkovat monessa tapauksessa monikymmenvuotisen kuluttajakäyttäytymisperinteen. Suurimmat kysymysmerkit liittyvät verkkomaksujen luotettavuuteen sekä henkilötietojen säilytykseen. Valitettavasti molemmilla alueilla on myös tapahtunut väärinkäytöksiä, mikä lisää painetta kohti erittäin vahvaa tunnistautumista. Lisääntynyt digitaalisuus on siis tuonut mukanaan huomattavan määrän lisääntynyttä digirikollisuutta. Myös ihmisten hyväuskoisuutta on käytetty häikäilemättä hyväksi. Onkin aina syytä muistaa, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Aika harvalla on esimerkiksi juuri kuolleita amerikanserkkuja, joiden omaisuus on juuri tänään siirtymässä sinulle. Terve kyynisyys ja järjen käyttö ovat aina paikallaan.

Yritystasolla digitaalisuus valitettavasti edellyttää jatkuvia investointeja sekä mukautumista yhä digitaalisempaan toimintatapaan. Investoinnit ovat haaste, sillä on äärimmäisen haastavaa löytää sellaiset ratkaisut, jotka ovat hyödynnettävissä pitkään. Myös digitaalisuuden johtaminen sekä digitaalinen markkinointi korostuvat. Monissa yrityksessä käydään jatkuvaa jaakobinpainia face-to-face -toiminnan ja digitaalisen presenssin välillä. Esimerkiksi pankit, vakuutuslaitokset ja päivittäistavarakauppa ovat hyviä esimerkkejä toimialoista, joilla joudutaan pohtimaan suhteellisen suuriakin strategisia liikkeitä. Liiketoiminnan uudelleensuuntaminen on aina valtava päätös ja jos siinä epäonnistutaan, koko yrityksen olemassaolo voi olla vaakalaudalla. Tietämättä voin hyvin kuvitella asian olevan yritysten johtoryhmien päivittäistä kauraa.

Digitalisoitumiseen kohdistuu myös monia periaatteellisia paineita. Älypuhelimien hallitsevaa roolia paheksutaan ja jotkut jopa puhuvat ”face-down -sukupolvesta”. Itsekin kieltämättä joskus nostan kulmakarvojani, kun näen joukon ihmisiä, jotka toisistaan täysin välittämättä kohdistavat kaiken huomionsa puhelimeensa. Siellähän monet asiat todellisuudessa ovat, mutta myös fyysistä ympäristöä tulisi edes vähän havainnoida. Nuorten kanssa töitä tekevänä voin tosin vakuuttaa, että koskaan ei nuorten keskinäinen verkottuminen ole ollut niin korkealla tasolla kuin nykyään.

Aivan oma kysymyksensä on sitten se, että digitaalisuus esimerkiksi viestinnässä johtaa helposti pintaliitoon; lööpit riittävät ja syvempään analyysiin tai arviointiin ”ei ole tarvetta”. Pitkässä juoksussa tämä on yhteiskunnan kannalta hyvin epäterve kehitys. Tervettä kriittisyyttä ja asioiden syvempää pohdintaa tarvitaan aina. Loppujen lopuksi ehkäpä helpoin tapa suhtautua digitaalisuuteen onkin nähdä se monia asioita helpottavana kehityksenä, joka on tullut pysyäkseen. Rengin asema on sille kuitenkin riittävä ja se ei saa tehdä meistä vähemmän inhimillisiä toimijoita.

Blogin kirjoittaja KTT, dosentti Teemu Kokko toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtorina. Vapaa-aikanaan hän pohtii asiakkuuksiin, palvelukehitykseen ja yritysten toimintaan liittyviä ilmiöitä.