Rikastavat kohtaamiset – ruoka vastaa perustarpeiden lisäksi yhteenkuuluvuuden tarpeeseen

Jatkuvasti miksi-kysymyksiä itselleen esittävä Arto O. Salonen kiertää puhumassa kestävästä kehityksestä, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja merkityksellisestä elämästä. Ruoka näyttäisi olevan ratkaisu moneen ongelmaan.

Hyvän elämän tavoittelun tavat ovat kulutuskeskeistyneet, ja tulevaisuudessa materialisoitunee entisestään, julistaa Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori Arto O. Salonen. Maailmantuskaa hälvennetään ostamalla hyvää omaatuntoa niin tuotteilla kuin palveluillakin.

Ravintola-ala on tässä kulutuskierteessä Salosen mukaan myönteinen poikkeus. Se vastaa kuitenkin ihmisen perustarpeisiin ravinnon, mutta myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden osalta.

– Lisäksi ruokaan liittyvä kasvava kiinnostus muuttaa ruokatottumuksia yhä terveellisempään ja ympäristömyötäisempään suuntaan.

Kuuma kaksipiippuinen kysymys

Maito- ja lihatuotannon haittoihin on herätty globaalilla tasolla. Salonen puhuukin nykytaloudelle asetettavista toimintaedellytyksistä, siitä kuuluisasta kestävästä kehityksestä ja maapalloa kunnioittavista arvoista.

– Ruokaan liittyy planeettamme rajallisuudesta johtuvia haasteita. Maa-alueiden lisääminen ruoantuotantoon on yhä vaikeampaa, sillä se tapahtuu ilmastonmuutosta hidastavia metsiä pelloiksi raivaamalla, joista huomattava osa on kuitenkin teuraseläinten rehuntuotantoon valjastettuja. On selvää, että tehokkuuden ja resurssiviisauden näkökulma pakottaa ihmiskunnan hyödyntämään suoraan pellolla kasvavaa ruokaa vuosi vuodelta enemmän.

Syy-seuraussuhteiden opiskelu ja ymmärtäminen valottaa paremmin sitä maailmaa, jossa elämme.

– Ihminen ei voi olla olemassa ilman elinvoimaista luontoa. Hedelmällistä maata ja onnistuneita pölytyksiä tarvitaan. Jotta pölytykset onnistuisivat, on yhteistyön hyönteisten kanssa oltava myös kunnossa.

Salonen puhuu kuitenkin myös ihmisiä yhdistävästä empatian voimasta ja ääripäisyyksiin menevän asenneilmaston vaaroista. Suoralta kädeltä maitotilallisten työn vieminen tuntuukin epähumaanilta. Miten tuottajaa tullaan vastaan yhteisen hyvän tavoittelun edessä?

– Tarvitaan rikastavia kohtaamisia, joissa pystytään aidosti asettautumaan toisen asemaan. Samalla ei saa kuitenkaan hukata pitkän aikavälin näkymää. Vain siten pystymme rakentamaan luottamusta ja toivoa herättävää tulevaisuutta lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Hedelmällistä maata ja onnistuneita pölytyksiä tarvitaan.”

Läheiset suhteet suunnannäyttäjinä

Aidot kohtaamiset tuntuvat olevan muotisana joka alalla. Salosen Itä-Afrikassa vietetyt vuodet näyttivät, että siellä rikkaus mielletään nimenomaan ihmisverkostoina ja sillä, että tuntee jonkun, joka ainakin tuntee jonkun, joka voi auttaa.

Onko tässäkin ratkaisu ruoassa? Ruoan on kuitenkin kautta aikojen kerrottu yhdistävän ihmisiä.

– Ruoka toimii sosiaalisen eheyden rakentajana. Jälkiteolliseen yhteiskuntaan siirryttäessä ruokaan liitettävät merkitykset kuitenkin monipuolistuvat. Ruoka on jo nyt ihmisille paljon muutakin kuin proteiinin ja energian lähde.

Liitämme itsemme valinnoillamme osaksi maailmanlaajuisia ihmis- ja materiaaliketjuja. Salosen mukaan yhä useampi joutuu tilanteeseen, joka ei loppupeleissä tunnu hyvältä. Mitä nämä tilanteet ovat?

– Kun etäisyys tuottajan ja kuluttajan välillä kasvaa, hyväksymme huomaamattamme asioi­ta, jotka ovat vastoin omaa moraaliamme. Ihmisarvoa loukkaavat ja myrkyillä tehostetut ruoan tuotantotavat häiritsevät mielenrauhaamme havahtuessamme niiden olemassaoloon. Lähellä tuotettu ruoka on läpinäkyvämpään ja yksinkertaisempaan tuotantoketjuun perustuvaa. Lisäksi lähellä tuotettuun ruokaan käytetyt eurot jäävät lisäämään oman alueen elinvoimaa.

Äkkirikastuminen on mielestä kiinni

Helsingissä avautui hiljattain Nolla-ravintola, joka julistautuu hävikittömäksi. Salonen puhuu kiertotalouden olevan ainoa vaihtoehtomme. Ovatko Nollan kaltaiset ratkaisut mahdollisia isommassa suhteessa?

– Kaikki maailman maat ovat ennemmin tai myöhemmin siirtymässä kohti hiilineutraaliut­ta ja resurssiviisautta. Hienoa on se, että monet kiertotalouden periaatteet ovat jo nyt ruoka-alalla arkea. Puhtaaseen energiaan, logistiikkaan ja tuotantoketjujen läpinäkyvyyteen liittyvät kysymykset tulevat korostumaan ruoka-alalla entisestään.

Hävikittömyyden lisäksi trendinä nähdään myös juurille palaaminen. Kesän ja syksyn antimet säilömällä ei tarvitse turvautua tuonti- ja kasvihuonetuotteisiin. Salosen mukaan ihminen muuttaa herkemmin toimintamallejaan, kun ymmärtää kokonaisuuden. Kenen vastuulle jää loppupeleissä tiedon hankkiminen?

– Ruoka sulautuu osaksi ihmistä, kirjaimellisesti. Siksi olemme yhä kiinnostuneempia siitä, mitä ruoka sisältää ja minkälaisissa olosuhteissa se on tuotettu. Ruoka-ala on suunnannäyttäjä tässä. Juurille palaaminen on tässä tapauksessa viisauden alku.

Uuden sivistyksen hierarkia

Arto O. Salonen puhuu uuden sivistyksen hierarkiasta, jonka jokainen taso näyttää tällä hetkellä katsottuna olevan, jos ei kaaoksessa, niin ainakin siihen suuntaan menossa. Elämän edellytysten turvaaminen johtaa arvokkaaseen, ihmisarvoiseen elämään. Lopussa seisoo vakaa talous. Jo hierarkian ensimmäinen porras on vaakalaudalla. Samanaikaisesti uusia planeettoja etsitään asutettaviksi. Miksei ongelmaan paneuduta globaalilla tasolla sisältäpäin? Miksi pakenemme uhkakuvia eskapistisesti muihin planeettoihin ja kakkosvaihtoehtoihin?

– Teknologisoituminen läpäisee arkeamme voimalla. Informaatioaika on verkottanut planeettamme maat ja kansalaiset ennennäkemättömällä tavalla. On helpottavaa uskoa, että ihmiskunta kehittää myös viheliäisiin tulevaisuuden haasteisiin teknologioita, jotka varmistavat sen, ettei nykyisiä elämäntapoja tarvitse muuttaa. Suhtaudun kuitenkin varauksella teknologian tuomiin mahdollisuuksiin ilmastonmuutoksen kaltaisten monimuotoisten ongelmien ratkaisemisessa. Tarvitaan ihmisen hyvinvoinnin tavoittelun tapojen saneerausta. Sanoista tekoihin on siirryttävä nyt eikä huomenna.

Vähän enemmän on tarpeeksi, Salonen kertoo nykyihmisen ajattelevan. Miten siitä pääsee eroon? Onko mahdollista elää nykymaailmassa tyytyväisenä vähään muiden ihmisten ja infrastruktuurin keskuudessa?

– Rikkaaksi tulee juuri silloin, kun onnistuu määrittelemään itselleen minkä verran materiaalista hyvää on riittävästi. Elämän hienoimmat hetket eivät liity materiaalisiin asioihin. Materiaalisen yltäkylläisyyden keskellä elävän suomalaisen halutessa elämäänsä lisää poltetta, kannattaa siirtyä ehtymättömien resurssien lisäämiseen. Niitä edustaa sosiaalinen vauraus. Se on irrallaan ja erillään olemisen sijasta liittymisen ja kuulumisen kokemista.

Tilaa Aromi!

Tilaa digilehti!