Ensinnäkin siis Sandro: Suosittu afrikkalainen ravintola Baoban sulki ovensa vuonna 2012 Kallion Kolmannella linjalla. Onneksi jo seuraavan vuoden helmikuussa samalle kadulle aukesi Sandro, jonka keittiö nojaa vahvasti Pohjois-Afrikan ja erityisesti Marokon makuihin. Nykyään Sandroja on kaupungissa peräti kaksi, kun sisarravintola aukesi Eiraan Tehtaankadulle. Meikäläinen preferoi Kallion ravintolaa lähinnä miljöön ja tunnelman vuoksi, ruoka molemmissa on hyvää, kekseliästä fuusioilottelua, jossa on vivahteita jenkkilästä.

Pöytävarauksen Sandroihin saa tehdä ajoissa, samoin kuin Mechelininkadun etiopialaiseen Kuningatar Sabaan.

Rundi jatkuu siis Etiopiaan. Kokeilimme ravintola Kuningatar Sabassa tai Queen Shebassa – kirjoitusasu vaihtelee – ravintolan erikoista, vegelautasta kahdelle (34,50 euroa). Erityisesti hapatetusta taikinasta muurinpohjaletun tapaan leivottu indsera-leipä teki makumuiston aivoihin. Etiopialaisessa keittiössä leipä korvaa ruokailuvälineet ja sillä pyyhkäistään lautaselta maukasta wot-kastiketta. Wottia tehdään niin kanasta, kalasta, lihasta kuin kasviksistakin. Leipää ja annoksia voi ostaa mukaan.

Ghanasta Nigeriaan

Nyt-liitteen jutun innoittamana blondi suuntasi lounaalle Mäkelänkadulle. Juuri avattu African Pots -ravintola ei ole sisustuksella pilattu, mutta ruoka oli julmetun hyvää ja palvelu ystävällistä. Maanantaista lauantaihin pyörivä lounasbuffet koostuu ghanalaisista, nigerialaisista ja etiopialaisista ruokalajeista. Kympillä kukkaroa keventävä lounasbuffet sisälsi vierailupäivänä paistettua ruokabanaania, kevätrullia, soijapallerokastiketta, riisiä, vihreää linssikastiketta, kasviksia ja kanaa. Kukkakaalikeitto hakkasi itse tekemäni mennen tullen, sillä liemen tulinen takapotku oli oikein mainio lisä muuten lempeänmakuiseen sosekeittoon.

Toivon ravintolatulokkaalle kaikkea hyvää. Toivottavasti suomalaiset innostuvat African Potsin ruokakursseista. Niiden kerrottiin alkavan syyskuussa.

Ghanalainen cuisine löytyi lähistöltä, Hämeentieltä. Ravintola Safarikeittiön päivittäin vaihtuva keitto oli tutustumispäivänä öljypalmusta valmistettu, erittäin suosittu ruoka Länsi-Afrikassa eli Ghanassa, Liberiassa, Sierra Leonessa, Guineassa ja Nigeriassa. Muita lounaan annoksia olivat paistettu bataatti, kookosriisi sekä muna- ja kanakastikkeet.

Afrikkalaisen rentoon tapaan ravintola aukeaa noin kello 11 ja lounasta on saatavilla neljään asti. Avoinna ollaan iltayhdeksään maanantaista lauantaihin. Myös täällä palvelu oli supermukavaa.

Suusta suuhun

Mitäpä muuta afrikkalaista pääkaupungistamme löytyy? Pienen googlettelun jälkeen vaikuttaa siltä, että Itiksen tai Puotinharjun suunnalla saattaisi olla tai on ollut afrikkalaista keittiötä tarjolla, mutta taitaa olla markkinointiviestinnän kurssi kokeilla edessä, jos meinaavat kauhaa kauan heiluttaa. Tietoa ei löydy. Netti onkin pullollaan parkaisuja ”onko jossain, tietääkö joku, mistä saa - - afrikkalaista ruokaa”, sillä nettisivuja tai hakukoneoptimointia ei ravintoloilla ole eikä virallisista sivustoista ja listauksista ole juurikaan apua: esimerkiksi VisitHelsingin etnisten ravintoloiden listassa on vain 19 ravintolaa.

Kasvavaa kiinnostusta uusia ruokakulttuureja kohtaan suomalaisilla vaikuttaisi kuitenkin olevan, muun muassa elokuun ravintolapäivänä oli tarjolla makuja Tansaniasta ja uusia etnisiä ravintoloita pulpahtelee kaupunkiin lähes viikoittain.

Pohjois-Afrikkaa on tarjolla enemmänkin. Keskellä kaupunkia, Kampissa, ravintola Habibi tarjoaa nettisivujensa mukaan ”korkealaatuisia ja neutraalisti maustettuja lähi-idean makuja (mm. Libanonista ja Egyptistä) eurooppalaiseen tapaan tarjoiltuna”. Jaaha. Tämä neutraali täytyy kokea joskus toiste.

Sen sijaan egyptiläinen perheravintola El Karim Käpylässä, Koskelantiellä on vanha tuttu. Paikka on saanut legendaarisen maineen (joskus aavistuksen verkkaisesta) palvelustaan. Ravintoloitsija näkee asian näin: ”Egyptiläinen ravintola El Karim on keidas kiireiselle ihmiselle, joka haluaa nauttia ateriansa kiireettä ja rauhallisesti.” Näin on. Tänne ei ole hyvä kiireellä tulla, mutta ruoka on jonottamisen väärtiä eikä takuulla hajutonta ja mautonta. Viimeksi El Karimissa vieraillessani nautimme grillattua viiriäistä (15 euroa) ja sisäfileevartaita (22 euroa). Nyt emme ole hetkeen käyneet, kun blondina erehdyin kysymään, onko tahini itse tehtyä. Olisittepa nähneet (ja kuulleet) sen loukkaantumisen määrän!

Netissä jotkut väittävät El Karimin kebabeja ja falafeleja kaupungin parhaimmiksi. Tiedä häntä – blondi on tyystin menettänyt tässä genressä sydämensä Flemarin Döner Harjulle, mutta se on toinen juttu se.