Tarvitsemme ajattelun, kuluttamisen ja myös lainsäädännön muutoksia. Resurssitehokkuus tarkoittaa, että tuotamme samat palvelut ja tuotteet kymmenesosalla luonnonvaroista ja uusiutuvalla energialla, vahingoittamatta luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttamatta päästöjä koko tuotteen tai palvelun elinkaaren ajalta. Jotta tavoite olisi mahdollinen, tarvitsemme back casting -ajattelua, joka tarkoittaa sitä, että määritellään ensin resurssitehokkuustavoite ja etsitään sitten sopivat askeleet sen saavuttamiseksi.

Kiertotaloudessa ei ole jätettä, vaan luonnonvarat kiertävät tuotantojärjestelmissä ja tuotteet suunnitellaan niin, että niissä käytettävä materiaali mahdollistaa tämän ja haitallisia aineita ei pääse kertymään moninkertaisen käytön myötä. Se tarkoittaa myös eri politiikka-alojen suunnittelua samaan aikaan, eli systeemiajattelua, jossa keskinäiset vaikutukset ymmärretään sekä toimitaan kokonaisratkaisuilla, jotka tuottavat hyötyjä eri aloilta tulevien haittojen sijasta.

Hyvänä esimerkkinä systeemiajattelusta on maatalous, eli miten maataloustuotanto voi toimia kasvavassa määrin hiilen sitojana maaperään, ravinteiden kierrättäjänä suoraan tilalla ja miten se voi vähentää oman kulutuksensa ympäristöjalanjälkeä.

Ruoka on hyvä esimerkki systeemiajattelusta. Kun ruoantuotannon ongelmia on yritetty ratkoa sektorikohtaisesti turvallisuuden, ilmastonmuutoksen tai tuottajien toimeentulon kannalta, ratkaisut lyövät toinen toisiaan korville ja koko ongelma ei ratkea. Kaiken lisäksi me tuotamme kaloreissa mitattuna maailman koko väestölle yli 5 000 kcal henkilöä kohti, mutta onnistumme saamaan puolet siitä hävikkiin ketjun eri vaiheissa.

Ruoan kulutustottumuksemme muodostavat helpoimman muutoksen, jolla on vaikutusta ympäristöömme. Kestävän ruoan tulee täyttää seuraavat kuusi kriteeriä. Ruoan tulee olla turvallista kuluttajille ja tuottajille, terveellistä, oikeudenmukaista tuottajille ja eläimille, edullista ja herkullista.

Kestävä kulutus sisältää lähellä tuotettua, mieluummin luomua, sesongin kasviksia, järvikalaa ja pari kertaa viikossa lihaa, jonka alkuperän tiedämme. Kun lihaa käyttää harvemmin, voi maksaa tuottajille kunnon hinnan ja valita vastuullisesti ja lähellä tuotettua lihaa.

Kun matka pellolta tai järvestä pöytään on lyhyt ja annos kasvispainotteinen, tiedämme ruoan alkuperän, jolloin se on turvallisempaa ja terveellisempää. Samalla vähennämme pakkausmateriaaleja, varsinkin muovia, ja vähennämme ruokahävikkiä.

Meillä kuluttajilla, suurkeittiöammattilaisilla ja ravintoloitsijoilla sekä kokeilla ja reseptin tekijöillä on suuri vastuu ja rooli, kun teemme arkipäiväisiä valintojamme. Kaikki tämä

vaikuttaa maapallon kantokykyyn. Kannustan kaikkia ottamaan yhteyttä myös oman alueensa päättäjiin. He nimittäin päättävät millaista ruokaa päiväkodeissamme ja kouluissamme tarjoillaan.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko. sirpa.pietikainen(at)ep.europa.eu