Stuttgarter Weindorf – koko kaupungin viinijuhla

Elo-syyskuun vaihteessa Stuttgartin ydinkeskustan valtaa kahdeksitoista päiväksi viinijuhlat. Jo 42. kerran keskustan aukioille ja mukulakivikaduille koottiin puisista mökeistä viinikylä, joka tarjoilee vieraille paikallisia viinejä ja kulinaarisia kokemuksia niiden seuraksi.

Yli 30 viinintuottajaa saapui Stuttgarter Weindorfiin tapahtumuaukealle rakentaen oman Besen-tupansa, jossa pääsee maistelemaan paikallisia ruokia kuten esimerkiksi maultascheja eli suurehkoja keitettyjä raviolin tyyppisiä täytettyjä taikinataskuja. Knödel –taikinapallot ovat suositumpia lisäkkeenä kuin perunat. Hapankaali on historiallisesti ollut erittäin tärkeä ravintoaine alueella. Siitä saa vitamiineja ja muita ravintoaineita talven ylikin. Sianliha on suosittua ympäri Saksaa. Tällä kertaa taisin syödä parhaiten Saksassa ikinä Zum Dreimädelhausin Besen-tuvassa – haudutettuja porsaanposkia lihaliemessä paistettujen perunoiden kera.

Stuttgart on Wienin ohella yksi harvoista kaupungeista maailmassa, missä viiniä viljellään jopa kaupungin rajojen sisällä. Moni viinitila pyörittää vakituista Besen-ravintolaansa ympäri vuoden. Ympärillä levittäytyy viinitiloja laajemmallekin Württembergin alueella seuraillen Neckar-jokea ja sen sivujokia. Päärypäle on ehkä hieman yllättäen punainen kevyehkö Trollinger, mitä viljellään kolme prosenttia enemmän kuin kuuluisaa valkoista Rieslingiä. Alueen Rieslingit jäävät toki kuuluisuudessaan ja ehkä luonteessaankin Moselin ja Pfalzin alueiden sukulaisistaan, mutta mainioita viinejä löytyy Württembergistäkin. Muita päärypäleitä ovat Schwarzriesling eli Meunier, Blauer Limberger ja Spätburgunder eli Pinot Noir.

Viinikylä oli viihtyisä ja rauhallinen vielä päiväsaikaan, mutta jopa torstai-iltana alue täyttyi nuorista ja vanhoista, eikä yhdestäkään viinituvasta ollut aivan helppoa saada istumapaikkaa. Onneksi alueella sai luonnollisesti liikuskella viinilasien kanssa vapaasti ja pelkkiä baariterassejakin löytyi, missä seisoskella. Tiistaina olisi ollut ohjelmassa viinirypäleiden puristamista. Kuvittelen tallomista raatihuoneen edustalla, missä paikallispoliitikot asetettiin tähän tärkeään, mutta varmasti hauskaan ja poikkeukselliseen tehtävään.

Kaupunki osallistuu tapahtumaan aktiivisesti muutenkin. Sunnuntaina järjestettiin jumalanpalvelus kirkon rappusilla ulkoilmayleisötapahtumana. Oheisohjelmana lapsille on Viinikyläralli, missä kierretään rataa vastaten kysymyksiin viiniperinteistä. Kaupunki haluaa myös kampanjoida rattijuoppoutta vastaan tarjoten lahjakortteja julkisen liikenteen käyttäjille. Yleisesti ottaen viinijuhla on nimenomaan koko kaupungin juhla, johon tullaan seurustelemaan ja nautiskelemaan, eikä maistelemaan ja arvioimaan. Leppoisa tunnelma sai ihmiset viihtymään ja ottamaan vielä yhden lasin lisää. Alue pysyi erittäin täytenä sulkemisaikaan asti.

Yleisesti ottaen viinijuhla on koko kaupungin juhla, johon tullaan seurustelemaan ja nautiskelemaan, ei maistelemaan ja arvioimaan.

Mielenkiintoinen kioski oli Jungwinzer–mökki, missä nuoret viinintekijät pääsivät esittelemään osaamistaan. Kaupungin Pro Stuttgart -säätiö tukee muuten niin kalliihkoa investointia rakentaa omat tilapäiset tilat kylään tarjoamalla mökin 17 viinintekijälle, jotka eivät muuten ehkä pääsisi mukaan tapahtumaan. Osalla ammattilaisista ei ole viinitilaa, tai he kuuluvat johonkin osuuskuntaan. Osa on aloittanut Crowd funding –projektin ja jotkut ovat tähän asti tehneet viinejä vain omaksi ilokseen. Viinikylä tarjoaa loistavan tilaisuuden esitellä ehkä hieman marginaalisempia tai vain nykytrendin mukaisia viinejä, mitkä täydentävät hyvin perinteisempää linjaa. Tiskillä meni tovi useampaa lajia maistaessa. Viinit oli maukkaita ja osa nasevasti nimettyjä, kuten ”Kiss” ja ”DanceDanceDance”. Kyllähän nämä nimet jäävät paremmin mieleen kuin saksalaisen kuivakka listaus rypäleestä, tiluksista, palstasta ja laatuluokituksesta vai mitä?

Viinikylän kyljessä sijaitseva Stuttgartin kauppahalli herkkuineen on mainio vierailukohde, ja vielä mainiompi on todella sympaattinen Weinkreis–viinikauppa ja –baari. Minimalistinen sisustus teki minuun vaikutuksen. Ilmavat metallikehikot oli maalattu paikoittain eri värein antaen poikkeavan ilmeen viinikaupalle. Kauppa ja baari ovat osa isompaa maahantuontiyritystä, minkä pientuottajista koostuvan tuotevalikoiman perusteina ovat aitous, laatu ja kestävä kehitys. 12 neliömetrin baarissa viinilista vaihtuu luonnollisesti melko tiuhaan kierrättäen kaupan omia viinejä. Taustamusiikkia saa soittaa vinyylilevysoittimella. Viinikylän aikaan heillä kuulemma toiminta valitettavasti hieman hiljenee. Kannoin korteni kekoon ja lastasin reppuni täyteen. Tällä kertaa en viiniän vaan Eric Bordelet´n  siidereitä, joihin ihastuin taannoisella Normandian retkellä.   

Varoituksen sana viinikylävieraille. Kello 23 jälkeen, kun viinikylä on viikolla hiljentynyt, ei ole enää pikaruokapaikkoja tai kauppoja auki edes rautatieaseman ympäristössä. Kaupungin parhaaksi arvostettu Beykebap sulkee myös jo kello 23 ovensa. Minun täytyi odottaa kebapiani, tuota epävirallista Saksan kansallisruokaa, seuraavaan päivään. Otin sen eksoottisesti ananaksella, kuten Havaijilla tavataan, kai.

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zürichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.