Suomalainen ravintola – älä vihaa lapsia!

Maailma vs. Suomi. Jopa kolmannen maailman maiden ravintolat toivottavat lapset lämpimämmin tervetulleiksi kuin ravintolat Suomessa. Lapsia ei pitäisi nähdä vain vaivana, vaan mahdollisuutena palvella yhtä asiakasryhmää paremmin ja saada lisää euroja viivan alle nyt ja tulevaisuudessa.

Suomessa ravintolat profiloituvat vahvasti kahteen kategoriaan: perheystävälliset ja ne muut. Perheystävällisistä paikoista löytyvät lasten leikkipaikat ja lasten listalta nakit ja ranskalaiset tai pizza sekä yleensä keskinkertainen menu vanhemmille. Niistä muista ravintoloista ei sitten löydy edes yhtä lastenkirjaa, vaikka ruokatarjonta vanhemmille olisikin erinomainen.

Ravintolatarjonta on Suomessa laajentunut kiitettävästi viimeisen viiden vuoden aikana suuremmissa kaupungeissa. Käsi kädessä ei kuitenkaan ole kehittynyt ravintoloiden lapsiystävällisyys.

Matkatessaan kolmihenkisenä perheenä vuoden verran maailman ympäri tulee väistämättäkin asioitua ravintoloissa. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy siihen, miten pienellä vaivalla ravintoloista ulkomailla on saatu perheillekin sopivia paikkoja. Aasian paratiisirannoilla löytyy lähes aina hiekkaleluja, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa usein pieni kori kirjoja ja leluja, ihan vähintään piirustusvälineet, kuten myös vaatekaupoissa on tapana. Jopa todellisen kolmannen maailman maan Kambodzan pääkaupungin Phnom Phenin muuten hämmästyttävän hyvän ravintolascenen tiloissa löytyy yleensä lapsille viihdykettä, yhdestä jopa uima-allas.

Lisäksi lasten ruokalistoilta löytyy muutakin kuin niitä nakkeja ja ranskalaisia. Kaikenlaisissa ravintoloissa näkee kaikenlaisia perheitä.

Vaikka Phnom Penhin entisiä katunuoria horeca-alalle kouluttavassa korkeatasoisessa Friends-ravintolassa paistetut tarantellat jäivät syömättä sekä vanhemmilta että lapselta, lastenlistan Kung Fu Chicken jasmiiniriisillä ja hunajamarinoidulla kanalla maistui perheen pienimmälle, kun se huuhtaistiin alas appelsiinista ja hunajamelonista tuorepuristetulla mehulla. Vanhempien keskittyessä lootuksenjuuri-kanasalaattiin ja kambodzalaiseen täytettyyn riisilettuun lapsen leikit jatkuivat hyllystä löytyvien pehmolelujen kanssa.

On Suomessa hyviäkin esimerkkejä. Eräänäkin iltana huomasin istuvani kaksivuotiaan kanssa Savoyssa illallisella lastenvahdin peruutettua viime hetkellä. Henkilökunta toi välittömästi eteen piirustusvälineet, lapselle soviteltiin oma menu, joka meni vauhdilla alas ja pianisti soitti hiljaisena iltana välillä Hämä-hämä-häkkiä tai Peppi Pitkätossua. Hauskinta oli seurata millaisia ilmeitä välipuhdistukset perheen pienimmän kasvoille toivat. Tätä voisi tehdä useamminkin, huomasin miettiväni.

Sokoksen kymppikerroksen Loisteen jopa massiivisen iso lasten leikkihuone on houkutellut kerran jos toisenkin nämä vanhemmat ystävineen illastamaan paikkaan tai ihan vaan lasilliselle kuohuvaa työviikon päätteeksi.

Pienestä ekstrasta huolimatta Savoy tai Loiste eivät taida erityisemmin kärsiä lapsiperheravintolan maineesta, joka saattaisi karkottaa muunlaisen asiakaskunnan pois.

Muutaman sadan euron panostus lasten puuhalaatikkoon tai paperiin ja värikyniin tuo pitkällä jänteellä paljon positiivista. Kiireiset perheet käyttävät palveluita useammin kun ympäristöstä tulee sopivampi. Lapset omaksuvat jo pienenä ravintolassa asioimisen ja palvelut arkeenkin kuuluvana asiana. Kun lapset viihtyvät, viihtyvät myös vanhemmat  ja ottavat todennäköisesti viinilasillisen tai jopa kaksi ruokansa kanssa. Lopputulos on enemmän euroja ravintolan viivan alle.

Ehkä kaiken seurauksena lapsista alettaisiin Suomessakin ajattelemaan myönteisemmin ymmärtäen heidänkin olevan osa yhteiskuntaa, ja käänteisesti lapset oppisivat miten julkisissa tiloissa ja tapahtumissa toimitaan yhteisesti.

Hyvä ravintola, älä vihaa lapsia. Tee pieni panostus omaan ja nykyisten sekä tulevien asiakkaittesi tulevaisuuteen. Se kannattaa.

Gia Forsman-Härkönen on ruokaintoilija, joka on vuoden pituisella maailmanympärimatkalla yhdessä 4 vuotiaan tyttärensä ja miehensä kanssa. Perhe käy kotikaupungissaan Helsingissä viikottain kokeilemassa kaupungin ravintolatarjontaa kaksin, kolmin tai ystävien kanssa aina streetfood -tapahtumista fine dining -paikkoihin. Matkalla hän kaipaa erityisesti Fafasin falafelejä, Boulevard Socialin kampasimpukoita, Vin Vin -viinibaarin tunnelmaa ja Suomen sunnuntaibrunsseja.

Matkaa voi seurata matkakuume.net -blogista.