Maanviljelijä Kallepekka Toivonen kukkivassa kuminapellossa. Kumina puidaan kukinnan jälkeen samanlaisella puimurilla kuin viljatkin.
Maanviljelijä Kallepekka Toivonen kukkivassa kuminapellossa. Kumina puidaan kukinnan jälkeen samanlaisella puimurilla kuin viljatkin.

Suomi on maailman suurin kuminantuottaja

Suomessa viljellään yli neljäsosa maailmalla käytettävästä kuminasta, ja yli 99 prosenttia sadosta menee vientiin. Kotimainen elintarviketeollisuus käyttää kuminaa makkaroihin, juustoihin ja leipiin.

Kuminaa viljellään siemenissä olevien
aromaattisten öljyjen takia.

Maanviljelijä Kallepekka Toivonen on sukunsa kolmas Myllymäen tilan isäntä. Noustessa Hämeenlinnan moottoritieltä Nurmijärven rampille etelän suunnasta tilan rakennukset näkyvät puuston läpi oikealla puolella. Kun Myllymäki siirtyi Toivoselle 1994, se oli puhdas viljatila.

– Aika nopeasti tuli ajatus, että pitäisi keksiä jotain viljanviljelyn oheen, Toivonen muistaa.

1990-luvulla viljan ylituotantoa pyrittiin leikkaamaan kesannointivelvoitteella, joka pakotti viljelijöitä ottamaan osan peltoalasta pois viljanviljelystä. Kesantoalueella sai kuitenkin viljellä muita kuin viljalajikkeita.

Markkinaraon huomasivat silloin maatalous­-konekaupassa toimineet Jyrki Leppälä ja Juha Hemminki. Heidän vuonna 1990 perustamansa Trans Farm on tällä hetkellä maailman suurin kuminantuottaja. Sillä on 900 sopimusviljelijää, joista Kallepekka Toivonen on yksi.

Alle 30 vuodessa Suomesta on tullut maailman suurin kuminantuottajamaa ja Trans Farmista maailman suurin kuminanjalostaja. Viime vuonna kuminan viljelyala Suomessa oli 27 000 hehtaaria, josta Trans Farmin sopimusviljelijöillä 17 000 hehtaaria. Valtaosa lopusta peltoalasta oli närpiöläisen Caraway Finlandin sopimusviljelijöillä. Näiden yhteinen markkinointiyhtiö Caraway Nordic toimii Trans Farmin kyljessä ja hallitsee melkein kolmasosaa kuminan maailmanmarkkinoista.

Yhtiöiden vuosituotanto on yhteensä kuusi miljoonaa kiloa kuminaa. Kolmas suomalainen kuminanjalostaja on Hämeenlinnan pohjoispuolella toimiva Arctic Taste, joka on edellisiä selvästi pienempi.

Kuminaa on makkaroissa ja juustoissa

Trans Farmin toimitusjohtaja Jyrki Leppälä sanoo Suomeen jäävää vajaata prosenttia kuminasadosta käytettävän kuin muuallakin. Se menee elintarviketeollisuuteen ja maustetukkureille.

– Kumina ei ole varsinainen pöytämauste, vaikka saksalaiset laittavat sitä hapankaalin päälle. Suomessa sitä on harvassa kotitaloudessa, eikä kumina välttämättä kuulu ruokakaupankaan perusvalikoimaan.

Elintarviketeollisuus käyttää kuminaa esimerkiksi makkaroihin ja juustoihin. Sitä on myös monissa leivissä, kuten näkkileivässä. Kumina on myös muissa Pohjoismaissa suositun akvaviitin ainesosa.

– Suomessakin ravintolat tekevät kumina­snapseja. Kun kuminansiemeniä lisätään esimerkiksi Koskenkorvaan ja siivilöidään vaikutusajan jälkeen pois, tuloksena on akvaviitin kaltainen juoma, Leppälä kertoo.

Ravintolat hankkivat kuminansa maustetukkujen kautta, sillä Trans Farmista tuotanto lähtee trukkilavoittain. Kuminasta saatavien eteeristen öljyjen ansiosta myös kosmetiikkateollisuus ostaa pieniä määriä.

Helppo viljellä

Kumina on kaksivuotinen, vuohenputkea muistuttava kasvi, jota viljellään sen siemenissä olevan aromiöljyn takia. Kylvövuonna kuminasta ei saa satoa, mutta kahtena seuraavana vuonna sadon saa samasta kylvöstä. Se vähentää viljelijän työmäärää pellolla. Toivonen kehuu kuminan viljelyominaisuuksia muutoinkin.

– Kumina on maanrakenteelle äärimmäisen hyvä. Sen syvä paalujuuri kuohkeuttaa maata, eli se on hyvä esikasvi monelle muulle kasville. Jäykkäkortisena se ei mene lakoon, vaan on helppo puitava.

Kumina sopii Suomen ilmastoon, sillä se on syysviljojakin parempi talvehtimaan. Maustekasviin pätee sama kuin moniin puutarhakasveihin; Suomen kesän pitkä valoisa aika lisää aromikkuutta. Viljelijän kannalta oleellista on, että kuminan työhuiput osuvat eri aikaan kuin viljoilla.

– Kuminaa voi kylvää heinäkuun alkuun asti, koska ensimmäisenä vuonna ei tule satoa. Kaikki kiireelliset viljat voi kylvää ensin, ja katsoa sitten sopivan ajan kuminalle. Jos ensimmäinen kylvö ei ala nousta, sen ehtii kylvää uudestaan, Toivonen sanoo.

Kuminan viljelyssäkin on haasteensa. Kukinnan jälkeen tummanruskeiksi muuttuvat ja pienoiskokoisia banaaneja muistuttavat käyrät siemenet ovat herkkiä varisemaan. Puintiaika on valittava tarkasti, sillä jopa saman pellon eri kohdissa osa siemenistä jo varisee, kun osa vielä kypsyy.

Isomman riesan aiheuttavat rikkakasvit. Etenkin monivuotiset saunakukka ja juolavehnä saattavat tukahduttaa kuminan.

Parhaimmillaan tonni tonnilta

Kuminan satomäärät ovat pieniä. Siinä missä viljapelto tuottaa neljä tonnia hehtaarilta, kuminan siemeniä samalta alalta tulee hyvänä vuonna 1 700 kiloa, huonona ei juuri mitään. Tänä vuonna Toivosen kuminasato oli noin 700 kiloa hehtaarilta.

Viljelijälle vähäsatoisuus tarkoittaa vähemmän kuljetettavaa ja varastoitavaa tavaraa, joka on kuitenkin pidettävä erillään muista viljelykasveista. Kuminan voimakkaan tuoksun takia sen käsittelyyn käytetyt puimurit, kuivurit ja siilot on puhdistettava huolellisesti, ennen kuin ne ovat kosketuksissa viljojen kanssa. Toivonen on ratkaissut asian vuokraamalla erillisen kuivurin pelkästään kuminaa varten.

Kuminan maailmanmarkkinahinta on tällä hetkellä noin 650 euroa tonnilta. Toivosen aloittaessa kuminanviljelyn vuonna 2003 hinta oli samalla tasolla, mutta on ollut välillä korkeampikin. Parhaimmillaan viljelijä on saanut sadostaan tonnin tonnilta.

– Hinnan laskuun on vaikuttanut se, että Liettuassa ja muuallakin Baltiassa kuminan viljelyala on kasvanut voimakkaasti, Toivonen sanoo.

Isoja tuottajamaita ovat Kanada, Egypti ja Euroopassa Tšekki. Suuria ostajamaita ovat Yhdysvallat, Intia ja Venäjä.

Julkaistu Aromissa 10/19.