Sveitsissäkin pidot paranee

Suomen supermarkettien hyllyt ovat väärällään suosittuja eineksiä, laatikoita, patoja ja pakastepizzoja. Niin ovat Sveitsinkin supermarkettien hyllyt, paitsi että pakastepizzoja lukuunottamatta tuotevalikoima on todella erinäköinen.

Kaikkihan tuntevat juustofonduen ja -racletten, mitä moni meijeri valmispakkauksissakin myy. Racletten voi puolikkaan juustokiekon sijasta ostaa valmiina siivuina ja fonduen voi napata mukaan vaikka työpaikalle lounaaksi kätevässä viilipurkin kokoisessa annospakkauksessa, minkä voi sulattaa mikroaaltouunissa. Itse olen nauttinut tämän sinkkufonduen joskus yöpalana leipäkuutioiden ja viinilasin kera, vaikka hieman pervolta tätä sosiaalista ruokalajia yksin tuntuukin syödä. Leipähävikkiä tulee ainakin vähemmän.

Yksi suosittu puolivalmiste on Fleischkäse eli houkuttelevasti nimetty lihajuusto. Lauantaimakkaraa muistuttava lihamassa kypsennetään uunissa, minkä jälkeen siitä voi leikata paksuja viipaleita lounaslautaselle lihamurekkeen tapaan. Nimestä huolimatta Fleischkäse ei sisällä juustoa.

Salaattihyllyn mieleenpainuvin eines on puolestaan liha-juustosalaatti. Pienet leikkelesiivun palat on sekoitettu pienten juustosiivujen palojen kanssa majoneesiin. Nimestä huolimatta Fleisch- und Käsesalat ei sisällä salaattia.

Edistyneimmät gourmandit saattavat muistaa kuulleensa kauan sitten sanan cordon bleu. 1940-luvulla ensimmäisiä kertoja Sveitsissä mainittu klassikkoruokalaji, juustolla ja kinkulla leivitetty vasikanlihaleike, on hyllyjen vakiotavaraa. Edullisempaan makuun voi käyttää myös porsaanlihaa, ja jos seikkailunhalua löytyy, voi cordon bleun valmistaa mistä tahansa lihasta. Zurichissa sijaitsevassa Gertrudhofissa tarjoillaan joka kuukausi eri versio cordon bleusta. Tässä kuussa hullutellaan yhdistämällä siivuiksi leikattu cordon bleu juustofonduen kera. Tammikuussa leike täytettiin ananaksella, paprikalla ja sinihomejuustolla. Ravintolan kotisivulta voi vilkaista ideoita illalliselle.

Tuorepasta vaikuttaa määriensä puolesta suositulta puolivalmisteelta marketeissa. Mielenkiintoisinta omaan makuuni ovat kausituotteet, kuten syksyn kurpitsalla höystetyt taikinat ja etenkin kevätajan karhunlaukkatuotteet. Sveitsin niityillä karhunlaukka kasvaa todella laajasti, eikä ole tavatonta iltakävelyllä kerätä laukat vaikka omaan pestokastikkeeseen. Italialaiset olivat Sveitsin suurin siirtolaisryhmä toisen maailmansodan jälkeen ja italialainen ruokakulttuuri on erittäin vahvasti läsnä arjessa ja juhlassa. Tästä huolimatta en ole Italian pataan täällä törmännyt. Kastanjaa on tarjolla eri muodoissa. Kastanjapuretuubista voi puristaa hauskan jälkiruoan tuubikermavaahdon ja cocktailkirsikan kanssa, mutta kastanjoita käytetään monessa ruokalajissa myös suolaisena. Luin että 1900-luvun puolivälin köyhyydessä pohjoisitalialaisten ravinnosta jopa 70 prosenttia oli kastanjaa. Pastataikinankin voi tehdä kastanjajauhoista, kuten Graubündenissa on tapana.

1990-luvulla Sveitsiin saapui hurja määrä siirtolaisia Balkanin eri maista. Supermarketeista löytyykin usein oma hylly balkanilaisille tuotteille. Oma suosikkini on cevapcici eli jauhelihapötkylä. Kaupan versioissa on usein runsaasti valkosipulia, vaikka kroatialainen kokkikaverini kehuu, että paras pötkylä maustetaan ihan vain suolalla ja pippurilla ennen grillaamista. Pötkylän kera tarjoiltava vaihtelevan tulinen Ajvar-paprikatahna tekee annoksesta mielenkiintoisen. Kokkikaverini kertoi Ajvarin olleen Jugoslavian aikoina kansallinen ketsuppi.

Yksi erikoinen ilmiö on, että syksyisin, heti kun riista-aika on vasta alussa, markettien kaukalot täyttyvät peuran- ja kauriinpaistipatapakkauksista. Vielä erikoisempaa on, että ne ovat tarjouksessa puoleen hintaan. Kyseessä on kuulemma edelliskauden varastontyhjennystä. Hyvä ja helppo tuote siitä huolimatta, sen kuin lämmittää spätzli-makaronit ja kaataa kastikkeen niskaan.

Makaronilaatikkoa ei täällä tunneta, mutta sarvimakaronit jauhelihakastikkeella on suosittu arkiruoka. Tai no, olin minä eräällä catering-keikalla, missä kantoninpankin VIP-vieraillekin tätä tarjoiltiin.     

Laskettelureissujen koko perheen kestosuosikki on kermaisen juustoinen peruna-makaronipannu, mihin voi lisätä sipulia ja pekonia. Erikoisuutena kyljessä tarjoiltava omenasose.

Hauska retroherkku on Riz Casimir. Zurichin Movenpick-ravintolan ruokalistalle vuonna 1952 ensimmäistä kertaa ilmestynyt pseudoaasialainen herkku ilmensi sodanjälkeistä hyvinvointia ja vaurautta eksoottisilla raaka-aineilla. Kana- tai possucurry tarjoillaan riisin, paistetun banaanin, ananaksen ja tölkkikirsikoiden kera.

Berner Plattea saa tölkissä ja muovipakettiin prässättynä. Hilpeä pakkausmalli esittelee raaka-aineet selkeästi, keitettyä perunaa, hapankaalia, nakki, siankylkeä ja ehkä vielä pari wurstinsiivua. Ranskan puolella puhutaan choucrout garnista. Tämä perinteistäkin perinteisempi elsassilainen ruokalaji taisi muuten jäädä Anthony Bourdainin viimeiseksi Instagram-kuvaksi. R.I.P.

Kyllä kohtuullisen konservatiivisessa Sveitsissäkin on hiljalleen herätelty keskustelua ravinnontuotannon eettisyydestä ja kestävästä kehityksestä. Hiljalleen, sillä jos mahdollista, kotimainen maatalous koetaan jopa puhdasmaineisemmaksi kuin suomalainen. Paikallinen COOP-kauppa on kehittänyt jopa oman eettisen eksoottisen Karma-tuotelinjan. COOP on myös rempannut osan liiketiloistaan ja avannut itsenäisiä Karma-myymälöitäkin. Osa on tosin jo lopetettukin. 

Kirjoittaja toimii ammattilaisena Zurichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.