Näin kertoo nimettömänä haastatteluun suostunut vegaani. Kutsumme häntä V:ksi. Hänen työpaikallaan tarjoillaan ja käsitellään eläinperäisiä raaka-aineita.

– Tilanteeni on haastava ja myös siitä puhuminen on vaikeaa. Yritän olla mahdollisimman paljon ajattelematta työni ja omien mielipiteideni välistä ristiriitaa, V sanoo.

Nykyisessä työssä aloittaessaan hän oli vielä sekasyöjä, mutta ryhtyi sittemmin läheisensä vanavedessä vegaaniksi.

– Ensimmäiset askeleet olivat hankalia. Esimerkiksi ilmaisessa työpaikkaruokailussa ei ollut pohdittu enemmistöstä poikkeavien työntekijöiden ruokailua, ja asiasta tiedusteleminen oli epämiellyttävää. Sittemmin työnantajan suhtautuminen on muuttunut. Työpaikallamme on tällä hetkellä useampikin vegaani ja meidät otetaan aina hyvin huomioon, V kiittelee.

Asiakaspalvelussa ja annoksien suosittelemisessa on kuitenkin yhä omat hankaluutensa.

– Asiakkaiden kysyessä suosituksia ehdotan aina omia vegaanisia lempiannoksiani. Mikäli he kysyvät, onko jokin nimeltä mainittu liharuoka hyvää, vastaan ovelasti sen olevan suosittua. En silti koe, että henkilökohtaisen vakaumukseni levittäminen työssäni muuttaisi mitään.

Asiakkaiden kysyessä suosituksia ehdotan aina omia vegaanisia lempiannoksiani.

V:n nykyiseen työnkuvaan kuuluu myös uusien kokkien ohjaaminen.

– Periaatteessa minun tulisi maistaa heidän valmistamiaan ruokia sekä arvioida heidän teknistä osaamistaan. Esimieheni mukaan riittää kuitenkin, että teen vain jälkimmäistä.

Lohtua V:lle tuo ajatus siitä, että jollei hän käsittele työssään lihaa, joku käsittelee sitä joka tapauksessa. Tulevaisuudessa hän toivoo silti työskentelevänsä toisaalla.

– Uralla edetäkseni minun on tällä hetkellä kuitenkin kaikkein järkevintä jatkaa nykyisessä työssäni.

Mitä sanoo laki?

Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen Turun yliopistosta summaa syrjintälainsäädännön ideaksi sen, ettei työssä kiinnitetä huomiota laissa mainittuihin seikkoihin, kuten vakaumukseen, kansallisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen.

– Niillä ei ole työpaikalla merkitystä, sillä työ tehdään, niin kuin työ edellyttää, Koskinen linjaa.

– Työpaikka ei ole mielipiteiden tai vakaumusten temmellyskenttä, vaan siellä toimitaan työn asettamien vaatimusten mukaisesti. Työelämä on viime kädessä työnantajan ideoiden toteuttamista, minkä vuoksi vaikkapa asiakkaille julkituodut käsitykset toisenlaisesta toimintatavasta ovat lain silmissä ongelmallisia.

Koskisen mukaan esimerkiksi haastattelemamme vegaani V ei saisi nojautua annossuosituksissaan vain omaan vakaumukseensa – etenkään, jos työnantaja on määritellyt suositusannoksia niitä kysyville asiakkaille.

Työpaikka ei ole mielipiteiden tai vakaumusten temmellyskenttä.

Haasteelliset tilanteet ovat kuitenkin monesti järjesteltävissä, ja työntekijöille voidaan osoittaa heidän vakaumukseensa paremmin sopivia työtehtäviä.

– Asia on silti aina kiinni työnantajan joustavuudesta. Mikäli valtaosa työtehtävistä tuntuu alun alkaenkin oman vakaumuksen vastaisilta ja ristiriitoja työnantajan kanssa aiheuttavilta, kannattaa suosiolla hakea toista työpaikkaa, Koskinen huomauttaa.

Yleisesti ottaen työpaikat ovat tulleet hänen mukaansa vuosien saatossa monipuolisemmiksi ja avoimemmiksi.

– Esimerkiksi oma kulttuuri ei häviä, vaikka henkilö muuttaisikin uuteen maahan. On helppo ajatella, että maassa maan tavalla, mutta muutos ei tapahdu yhdessä eikä välttämättä vielä kahdessakaan sukupolvessa. Onneksi valistuneet työnantajatkin sen jo ymmärtävät.