Ton-ton-ton tulee myös olueen - Testissä 14 vaaleaa alkoholitonta

Asiantuntijaraati testasi alkoholittomat vaaleat lager- ja pils-oluet tipattoman tammikuun kunniaksi.

Laitilan gluteeniton Kukko on jo suomalaisen panimo-osaamisen legendaa. Nyt nousukiidossa on alkoholiton. Tosin kotimaisia vaihtoehtoja on toistaiseksi vain yksi.

- Tyypillinen ostaja on 30–40-vuotias mies ja miksikö? Syynä on joko arjen tilanne tai elämäntavat.

Näin arvioi Bar & Restaurant Feltbayn ravintolapäällikkö Sami Hirvonen. Hänen mukaansa enää ei kysytä ”vain alkoholitonta”, vaan tiedustellaan, mitä on saatavana. Yksi on uskollinen vehnäolutmerkilleen, toinen penää marketista löytämäänsä Störtebekerin luomupilsiä.

Kun baarin asiakaskunta on enemmän mies- kuin naisvaltainen, miesten osuus alkoholittomien oluiden ostajana korostuu. Se on Hirvosen mukaan jopa 90 prosenttia. Ammattilaisena hän antaa arvoa sille, että tuotetta on saatavissa myös 12 pullon myyntierässä. Se on pikemminkin tila- kuin tuoreuskysymys. Kurkistus best before -päiväyksiin paljastaa näet, että alkoholittomia tulee markkinoille harvakseltaan – joitakin jopa harvemmin kuin kerran puolessa vuodessa. Ei se tuoreus siitä parane vaikka tilaisi kuinka tiuhaan. Oheisissa testiarvioissa näytteen iän ei havaittu olleen ratkaiseva.

Hurjat luvut Euroopassa

Alkoholittoman oluen myynti on kasvanut Suomessa kaksinumeroisin prosenttiluvuin tällä vuosikymmenellä – lukuun ottamatta vuosien 2012 ja 2013 notkahdusta. Ruotsissa kasvupyrähdys oli tuoreimman vuositilaston mukaan peräti 25 prosenttia.

Euroopan suurissa maissa absoluuttiset litrat ovat jo niin korkealla, että samanlaisiin kireihin ei siellä hevin ylletä. Toisaalta kun oluen juonti yleensä vähenee, alkoholittomat versiot ovat panimoiden valopilkkuja.

Saksassa alkoholittomien kasvu jäi vuonna 2016 ”enää” neljään prosenttiin, mutta niiden osuus suurten panimoiden kokonaistuotannosta oli liki kuusi prosenttia. Litroissa se tekee 5,24 miljoonaa hehtoa, mikä on enemmän kuin Suomen kaikkien panimoiden yhteenlaskettu vuosituotanto. Saksalaiset mittaavat olutta hehdoissa eli sadoissa litroissa.

Talouden viikkolehden WirtschaftsWochen (WiWo) mukaan uudet tuulet puhaltavat jo alkoholittomissakin. Enää ei riitä, että juoma on alkoholiton, nyt etsitään eri makuja, kuten IPA-tyylistä humalointia, korian­teria, appelsiinia ja niin edelleen. Myös matala-alkoholisten radlerien (oluen ja virvoitusjuoman sekoitusten) tuotekehitys kirjavoittaa markkinaa.

Saksan panimoliiton johtaja Marc-Oliver Huhnholz uskoo WiWossa, että alkoholittomien kasvu jatkuu edelleenkin.

Espanjassa yli 10 prosenttia

Kun Saksassa alkoholittomien osuus on viisi prosenttia oluen kulutuksesta, Espanjassa se on jopa yli kymmenen – samoin Hollannissa. Nämä maat ovat myös alkoholittomien oluiden suuria viejiä. Hollantilainen Heineken julisti viimekeväisen 0,0-lanseerauksen yhteydessä pyrkivänsä tässä tuoteryhmässä maailman ykköseksi. Panimojätti aloitti valloituksen 17 maasta – mukana Suomi.

Oikeastaan alkoholittomien nousu alkoi jo 1980-luvulla. Silloin Saksassa oli kaksi vahvaa boomia: uudet alkoholittomat ja perinteiset baijerilaiset vehnäoluet. Me suomalaiset tulemme nyt 30 vuotta perässä alkoholittomien ja pintahiivaoluiden kanssa. Pintahiivoista meillä ei kuitenkaan lähtenyt kuohuamaan perinnejuoma sahti vaan pienpanimopöhinän IPA:t ja APA:t.

- Aiemmin kelpuutin alkoholittomista vain vehnikset, mutta nyt on kaupoissakin muutama ihan kelvollinen alkoton vaalea lager. Ja tietysti Nanny State (BrewDogin ale)!

Näin luonnehtii raadin nuorin jäsen Tommi Ekholm, joka jakaa arvioitaan alkoholittomista oluista myös sosiaalisessa mediassa.

Testiin valittiin 14 erilaista lager- tai pils-tyylistä olutta – siis se tekijän kannalta kaikkien vaikein laji. Lapin Kultaa lukuun ottamatta testioluet ovat tuontitavaraa, ja mukana ovat alan suurmaat, kuten Saksa, Espanja, Hollanti, Tšekki ja Sveitsi.

Tuonti alkoi Sveitsistä

Sveitsiläisen Brauerei Hürlimannin alkoholitonta Birell-olutta yritettiin markkinoida Suomeen jo 1960-luvulla, mutta se ei saavuttanut suurta suosiota. Hürlimann oli kummajainen, sillä toisaalta se pani alunperin myös yhtä kaikkien aikojen vahvinta klassikkoa Samichlausia (14 %).1990-luvun alussa koettiin alkoholittomien seuraava maihinnousuyritys. Esimerkiksi Mallasjuoma toi markkinoille 1992 yhdessä ruotsalaisen Prippsin kanssa Nordic Kobber -oluen. Mainonta näkyi, mutta toivottua läpilyöntiä ei vaan tullut. Ehkä se oli aikaansa edellä. Ehkä sen tuotekehitys ei vastannut talouslamassa suomalaiseen makuun ja/tai kukkaroon.

Koffin silloinen markkinointijohtaja Esa Kytö uskoi kuitenkin vakaasti alkoholittomien valtaavan 3–4 prosenttia olutkaupasta eurooppalaisten esikuvien mukaan. Nyt meillä pyristellään vasta 0,5 prosentista 1,0 prosenttiin.

Valmistustapa maksaa maltaita

Alkoholittoman oluen valmistus on kalliimpaa eli sen veroton lähtöhinta on korkeampi kuin tavalliseen tapaan käytetyn oluen. Vähittäiskaupassa 0,33 litran suhteellinen hintahaitari on huikea: 0,49 eurosta 2,69 euroon. Anniskelussa normihinta on 3,80–4,50 euroa.

Valmistusmenetelmiä on useita. Varhaisimpien ongelmana oli makuun jäänyt liika vierremäisyys; alkoholin poistamisen jälkeen olut maistui monen suussa märältä leivältä. Oluen lämmetessä kokemus vahvistui.

Tätä ongelmaa on ratkottu eri tavoin. Osa haihduttaa alkoholin tyhjiössä 45 asteen lämpötilassa ja osa suodattaa alkoholin ulos lopputuotteesta erityisen kalvon läpi. Osa hallitsee prosessia niin kutsutun immokäymisen avulla ja osa käyttää hiivaa, joka ei muodosta alkoholia juuri lainkaan.

Kotimaisen Lapin Kullan alkoholittomuus saadaan aikaiseksi käymisvaiheessa, jossa hiivan käymistä hallitaan niin, että alkoholia ei muodostu ja mausta saadaan Hartwallin oman arvion mukaan maltainen ja aromikas.

Raatilaisten mielestä sen luonne oli tällainen: ”Marjamainen, kukkainen aromi. Maku sitruksinen ja simainen”. Aika onnistunut?

Menetelmien ja niitä hallitsevien panimoiden keskinäinen kilpailu on parantanut lopputulosta. Tämä näkyy myös raadin arvioissa. Piste-erot jäävät pieniksi.

Tässä testissä ei asetettu samalle viivalle pohjahiiva- ja pintahiivaoluita. Jos näin tehtäisiin, testin voittaisi todennäköisimmin jokin alkoholiton vehnäolut. Jos rinnalle laitettaisiin pariprosenttinen koti- tai vaarinkalja, sekin olisi vahvoilla – etenkin tavallisessa kuluttajaraadissa.

Näin testi tehtiin

Sokkotestiin valittiin 14 eri merkkiä, eri maista ja eri edustajilta. Ne tarjoiltiin suosituslämpötilassa eli noin 8-asteisina. Käytännön järjestelyistä vastasi Bar & Restaurant Feltbayn ravintolapäällikkö Sami Hirvonen.

Raadin jäseninä toimivat Untappd-keräilijä ja olutharrastaja Tommi Ekholm, Olvin ja Koffin entinen toimitusjohtaja Olli Hakkarainen, ravintola Karhun (Marcante Oy) ravintolapäällikkö Virpi Johansson, olutharrarrastaja, tuotekehittäjä Jorma Koskinen, ravintolapäällikkö ja olutsommelier Olli Majanen Bryggeri Helsingistä sekä eläkkeellä oleva tutkija ja Koffin entinen kehitysjohtaja Esko Pajunen, joka oli myös The Brewers of Europen presidentti 1999–2003.

Oluille annettin pisteitä seuraavasti: Ulkonäöstä 0–3, tuoksusta ja aromista 0–4, mausta (mallas, humala, jälkimaku ja suuntuntuma) 0–10 sekä yleisvaikutelmasta 0–3. Maksimipisteet olivat 20. Lopputulos on 0,5:n tarkuudella pyöristetty keskiarvo, kun alin ja ylin pistemäärä on laskettu pois.

Raatilaisten arvioita

Pisteet 13 / San Miguel

0,0 %, Servaali / Espanja, 0,33 plo

Kauniinvärinen, kullankeltainen. Tuoksussa mietoa mallasta, ei humalaa. Maku maltainen ja hedelmäinen. Suuntuntuma puhdas, kevyt ja raikas. Hyvä jälkimaku. Helppo juoda.

Pisteet 13 / Heineken

0,0 %, Hartwall / Hollanti, 0,33 plo

Vaaleahko. Tuoksu hedelmäinen, ei maltainen. Oluen tuoksu. Maku makea. Suuntuntuma hieman vetinen.

Pisteet 12 / Krombacher Pils

0,5 %, Brew Seeker / Saksa, 0,33 plo

Väri ja vaahto ok. Tuoksussa mallas, vierre ja hento humala. Maku makeahko, aavistus katkeroa. Mukavan pehmyt. Tasapainoinen.

Pisteet 12 / Lapin Kulta Arctic Malt

0,0 %, Hartwall / Suomi, 0,33 tölkki

Kiva väri. Mukava vaahto. Marjamainen, kukkainen aromi. Maku sitruksinen ja simainen. Hiilihappoisa. Leipämäinen. Kenties liiankin keinotekoinen aromi. Raikas hellepäivän herkku.

Pisteet 11,5 / Becks Blue

0,3 %, Servaali / Saksa, 0,33 plo

Kiva väri ja vaahto. Puhdas olutmainen tuoksu. Puhdasta mallasta ja humalaa tasapainossa. Nautittava kokonaisuus. Raikas, pirteä ja hiilihappoinen. Katkera.

Pisteet 11,5 / Staropramen

0,5 %, Diamond Beverages / Tšekki, 0,33 plo

Kaunis punertava. Tuoksussa palanutta leipää. Maku aavistuksen katkera ja sitruksinen. Suuntuntuma happoisa ja kuiva.

Pisteet 11 / Warsteiner Premium Fresh

0,0 %, Olvi / Saksa, 0,33 plo

Väri ok. Ohut vaahto. Tuoksu vierremäinen. Tuoksussa marjaa, hunajaa ja melonia. Maussa mallasta ja pilsmäisyyttä. Yleisvaikutelma jää kuitenkin vähän vetiseksi.

Pisteet 11 / A.Le Coq Premium

0,0 %, Olvi / Viro, 0,33 tölkki

Kaunis kultainen väri. Hyvä vaahto. Tuoksussa villihiivaa. Maussa pihkaisuutta. ”Kemikaalinen” olut jakoi raadin mielipiteet.

Pisteet 11 / Nikolai Vaalea Lager

0,0 %, Sinebrychoff / Sveitsi, 0,33 tölkki

Väri ok. Kullankeltainen. Vaahdoton. Tuoksussa mallasta ja humalaa. Maussa maltaan ja humalan hyvä kombo. Täyteläinen.

Pisteet 9,5 / Lasso Zero

0,0 %, Lasso Drinks / Belgia, 0,33 tölkki

Kiva ulkonäkö. Kaunis kuparinen, muttei vaahtoa. Tuoksussa mallasta. Raikas hiilihappoisuus, hiukan vierremäinen maku, aavistus liuotinmaisuutta ja makeutta. Keinotekoisen oloinen kevyt juotava.

Pisteet 9 / Störtebeker Bio Frei Bier

0,5 %, Lasso Drinks / Saksa, 0,33 plo

Kaunis väri. Olutmainen tuoksu. Hieman pistävä. Runsaasti humalaa. Kirpeän katkera ja rapsakka. Kova ja voimakas. Puumainen ja IPA-mainen. Jakoi jyrkästi mielipiteet.

Pisteet 9 / Finkbräu

0,5 %, Lidl / Saksa, 0,33 plo

Ok ulkonäkö. Maltainen, leipämäinen tuoksu, jossa mukana olkea. Maku maltainen, hennosti hunajainen. Tasapainossa itsensä kanssa. Helppo, luonteeton jälkiruokaolut.

Pisteet 8,5 / Veltins

0,5 %, Uniq Drinks / Saksa, 0,33 plo

Kaunis väri ja vaahto. Viljainen tuoksu. Ei mallasta maussa. Raikas, mutta tyhjä ”kivennäisvesi”.

Pisteet 8,5 / Bavaria

0,0 %, Servaali / Hollanti, 0,5 tölkki

Kullankeltainen. Vaahdoton. Keittohuoneen tuoksu. Vierrettä ilmassa. Maku makea. Limonadimainen, lähes shandy.