Tryffelin juhlaa Piemonten sydämessä

Alban kaupungissa Piemontessa on järjestetty joka lokakuu jo 88 kertaa Tryffelijuhla. Puolentoista kuukauden ajan kaupunki täyttyy viikonloppuisin tryffelikauppiaista, -ostajista ja tuhansista hyvän ruoan ja juoman ystävistä läheltä ja kaukaa.

Festivaalin keskipisteenä toimii Alban valkoisen tryffelin maailmanmarkkina, joka on rakennettu isoon juhlatelttaan keskelle kylää, joskin rauhalliselle sisäpihalle. Viikonloppuaamuina teltta täyttyy tryffelinmetsästäjistä, jotka kaupittelevat viikon saalistaan. Usea yritys valmistaa myös tryffelillä maustettuja johdannaisia, kuten hunajaa, voita, juustoa ja makkaraa. Tryffelin lisäksi markkinoilla myydään myös muita alueelle tyypillisiä tuotteita, kuten hasselpähkinöitä, nougatia ja viiniä. Nutella ei sentään ollut teltassa näkyvillä, vaikka alueen kuuluisuuksia onkin. Sekin kuulemma saanut alkunsa vahingossa.

Festivaalin aikana metsästäjät myös esittelevät löytönsä arvovaltaiselle tuomaristolle, joka jakelee mitä erinäisempiä pokaaleja. Parilla pöydällä oli esillä hienot pokaalit, jotka oli jaettu kylän parhaille tryffelikoirille eri vuosina. Tryffelinmetsästäjät, nuo harmaantuvat erämiehet, vaikuttavat aika homogeeniselle porukalle. Ahavoituneet kasvot kertovat ulkoilman arvostuksesta, ja ehkä hieman Barberan ja grapankin. Lähes jokaisella on päällään vanhemmille miehille toreilta tuttu muoti-ilmiö, beige kalastusliivi kymmenine taskuineen. Täällä sitä kutsutaan varmaan tryffeliliiviksi. Hieno logo paikallisella yhdistyksellä on.

Tryffelit ovat vitriineissä hyvässä järjestyksessä hintalappuineen. Ystävälliset miehet tarjoavat sieniä nuuhkittavaksi laadun tarkistamista varten. Kilohinnat vaihtelevat koosta riippuen 2 500–3 500 euron välillä. Kalliimmat kimpaleet olivat pienen nyrkin kokoisia. Ilmeisesti 6 000 euron kilohintakaan ei ole maailmalla harvinaisuus. Alusta saakka festivaali on lahjoittanut erityisen hienon tryffelin jollekin aikakautensa julkisuuden henkilölle, lähinnä Hollywoodiin. Esimerkiksi Churchill, Hitchcock ja Monroe ovat olleet onnekkaita. Italian itseoikeutettu elokuva- ja keittiökaunotar Sofia Loren on saanut tryffeliä useampanakin vuonna.

Salin päädyssä toimii yllättävän tehokkaasti ruokapiste ja reilu viinibaari, joka keskittyy piemontelaisiin tuottajiin. Ruokalistalla on tarjolla paikallisia ammattitaidon näytteitä. Tartar, agnolotti- ja Tajarin-pastaa, juustoja ja universaalimpi paistetut kananmunat. Kaikki ruokalajit toimivat erityisen hyvin valkoisen tryffelin kera, mitä myös saakin 28 eurolla muutaman gramman. Arvokas herrasmies, tryffeliyhdistyksen presidentti vähintään, höylää tryffelin annoksesi päälle. Nauttiessamme myöhäistä aamiaista satuimme samaan pöytään kolmen herrasmiehen kanssa, jotka kehuivat olevansa järjestäjiä. Sää kuulemma vaikuttaa jonkin verran kävijämäärään, mikä vaihtelee 5–10 tuhannen välillä päivittäin. Lauantaisin käy enemmän kansainvälisiä vieraita, kun taas sunnuntai profiloituu selvästi italialaisten päiväretkeläisten vierailupäiväksi. Myös festivaalin oheisohjelma, näyttelyt ja aasiratsastuskilpailu vetävät kansaa kaupunkiin viikonloppuisin.

Harmikseni oheisohjelma nimeltä Tartar-spektaakkeli oli samaan aikaan kuin illallisvarauksemme La Piola -ravintolassa. La Piola on Il Duomo -ravintolan laadukas mutta mutkaton katutasoravintola, kun taas yläkerrassa nautitaan pitkän kaavan mukaan 280 euron menua yhdessä maailman 50 parhaan joukossa olevista ruokasaleista. Keittiömestari Enrico Crippa edustaa Piemonten keittiötä alueen suurehkon Michelin-keittiökaartin etunenässä. Tänä vuonna alue sai jopa kahdeksan uutta tähteä.

Italialaisten kommellusten vuoksi perjantaina emme päässeet illastamaan moderniin La Libera -ravintolaan, mutta ehkä onneksemme päädyimme maanläheiseen ja suosittuun Osteria dei Sognatoriin. Osteriassa ei ole ruokalistaa, eivätkä he ota varauksia, mutta paikka on ilmeisesti täyteen ammuttu joka ilta. Erittäin kohtuullinen hintataso myös lieventää pettymyksiä, jos kaikki ruokalajit eivät aivan omaan makuun osukaan. Tryffeliä saimme täälläkin. Pöytää on leppoisa odotella vastapäisessä Osterian eläväisessä baarissa rokin soidessa. 

Nuori hippipunkkari henkilökunta osaa hommansa ja palvelu on ystävällistä. En ihmettelisi, jos ravintolakokonaisuus tekisi yhteistyötä jonkin sosiaalitoimiston kanssa syrjäytyneiden nuorten kouluttamiseksi ja työllistämiseksi, tai jotain vastaavaa. Toisin kuin osteriassa, baarissa oli ruokalista, joka oli ehkä visuaalisesti surullisin ruokalista, jonka olen ikinä nähnyt. Revitylle kartongille oli teipattu maalarinteipillä A4. Siihen oli tussilla kirjoitettu ruokalajit. Yhden loppuessa päälle on sitten korjattu uusi, ja niin edelleen.

Albassa, paljon hehkutetussa gourmetkaupungissa, on kiinnostavia ravintoloita useammallekin päivälle, hotelleja ei niinkään. Osa parhaista osoitteista vaikuttaa sijaitsevan kaupungin lähimaastossa, tai jopa naapurikylissä, joten jo matkaa suunnitellessa kannattaa miettiä auton vuokraamista, ja kuka ajaa.

www.fieradeltartufo.org/en/

www.lapiola-alba.it

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zürichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.