Iloinen karuselli  pyörii Merisataman rannassa

Kävelen kohti Merisatamanrantaa. Vastaani leijailee muheva pullan tuoksu. Määränpääni on vuodesta 1996 kahvilana, ravintolana, juhla- ja kokoustilana toiminut Cafe Carusel. Viikon jokaisena päivänä
auki oleva kahvila palvelee asiakkaita aamusta iltaan.

Kesäsesonki on kahvilan kulta-aikaa terasseineen ja huippuartisteineen. Syyskuun koittaes­sa on mahdollista saada lounasta seisovasta pöydästä ja mukaan kuvioihin astuvat myös kokoukset, juhlat ja tapahtumat. Mitä kahvilan kokit työvuoroissaan puuhailevat? Pölisevätkö jauhot ja paistuvatko uunissa itse tehdyt herkut vai puolivalmiit pakasteet? Tutkitaan!

Olen onnistunut valitsemaan oivan päivän vierailulleni. Tuttu myyntimies eräästä ravintolalaitteita toimittavasta yrityksestä heiluu puku päällä kahvilan kassan viereisessä etukeittiössä. Hänen vieressään seisoo tuskastuneen oloinen kokkitakkiin pukeutunut mies, joka vilkaisee minua nopeasti.

– Ai niin, säkin tulit tänään, puuskahtaa keittiöpäällikkö Otto Helin, kun esittelen itseni.

Kahvilaan asennetaan tuliterää espanjalaista puuhiiliuunia. Voiko uusi puuhiiliuuni ja keittiöagentin vierailu samana päivänä olla liikaa tälle asiakkaita kuhisevalle kahvilalle? Ei kai.

Valvovan silmän alla

Pääsen vaihtamaan vaatteet ja saan samalla ensi kosketuksen rakennukseen. Sosiaalitilat ovat talon yläkerrassa, samoin kuin iso osa varastotilojakin. Kun katselen ympärilleni, käy heti selväksi, että olen paikassa, jossa on monenlaista toimintaa ja paljon työntekijöitä. Tavaraa riittää. Työvaatteita, mausteita, jauhoja ja muuta kuivatarviketta, mutta myös mainoksia, joulukoristeita ja astioita. Kaikki on kuitenkin hyvässä järjestyksessä ja hyllymetrit on täytetty tehokkaasti. Varastoinnin kannalta on selvää, että jos jotain uutta hankitaan, on jonkin annettava sille tilaa. Kapasiteetti on täydessä käytössä ja kerroksia tuskin tulee lisää.

Keittiö on kompakti ja sielläkin neliöt on hyödynnetty tarkkaan. Jännittävintä on kuitenkin se, että keittiön ja asiakastilan välissä on vain kassalinjasto ja korkea vitriini, joten todellisessa avokeittiössä ollaan. Kaikki, mitä teet ja sanot, tapahtuu asiakkaan valvovan silmän alla. Keitoksia ei siis parane maistella sormin ja suut on pidettävä soukemmalla kuin keittiössä neljän seinän sisällä. Ja asiakkaita, niitä riittää. Tasainen virta käy kassalle vitriinien toisella puolen aamusta iltaan. Jotain asiakkaiden määrästä kertoo päivittäisten kassatapahtumien lukumäärä, joka vaihtelee jossakin 2 000–3 000 välillä.

Vaihtuvat tehtävät ja vuorot

Avokeittiöön tottuu nopeasti. Asiakkailla on omat puuhansa valita tuotteita valtavasta valikoimasta ja minulla niiden valmistamisessa. Saan pilkkoa vihanneksia ja perunoita, marinoida lihaa sekä puuhailla muun porukan kera. Koko ajan joku leipoo niitä kahvilan nettisivuillaankin mainostamia korvapuusteja, leipää, kakkuja, kakkupohjia, suolaisia piirakoita, pizzapohjia. Itse leivotut tuotteet eivät siis ole vain urbaania legendaa vaan totista totta. Ja ammattitaidoiltaan ei tarvitse olla ihan kondiittori, vaan leivontaa varten on olemassa hyvät ja selkeät reseptit.

Työtehtävät on muutoinkin jaoteltu enemmän työvuorojen mukaan; aamuvuorossa, välivuorossa ja iltavuorossa ovat omat puhteensa. Aamun ensimmäiset tunnit on käytettävä tehokkaasti esivalmisteluihin, vitriinin täyttämiseen sekä päivän lounaan misaamiseen. Iltapäivän ja illan puuhat liittyvät enemmän leipomiseen sekä annosten, kuten pizzan ja hampurilaisten valmistamiseen. Työvuorot sijoittuvat aamukuuden ja iltakymmenen väliin. Vuorotyö ja erilaisten työtehtävien hallitseminen on siis välttämätöntä kaikille. Keittiöhenkilökunnan määrä vaihtelee viidestä viiteentoista sesongista riippuen. Mietin, miten keittiön kapasiteetti ja varastotilat riittävät tiukimman sesongin aikaan. No, silloin ei taida tavara paljon varastossa seisoa!

Töitä on paljon, mutta varsinaista kiireen tuntua ei ole. Koko ajan tapahtuu. Porukka tuntuu tulevan hyvin toimeen keskenään ja meininki on rentoa. Mukaan on helppo solahtaa ja juttu luistaa mukavasti. Täällä on selkeästi totuttu neuvomaan, auttamaan ja ohjeistamaan. Ja tänäänkin, kun puuhiiliuuni on saatu toimimaan, sitä lähdetään heti testaamaan.

Terveellistä meininkiä

Syömässä käydään työn lomassa. Mitään yhteistä ruokahetkeä ei tämäntyyppisessä paikassa voi järjestää, mutta toki ruokaseuraksi saattaa saada jonkun salin puolelta. Erillisiä kahvitaukoja ei juuri pidetä ja huomionarvoista on myös se, että Carusel on savuton työpaikka. Ihan työntekijöiden omasta sopimuksesta, tosin.

Olisiko tupakoimattomuus johtanut myös siihen, että Caruselissa työskentelevät kaupungin terveimmät kokit? Mitään kovin tieteellistä taustaa väitteen tueksi ei taida olla, mutta en tohdi vastaankaan sanoa, kun näen vilpittömän innostuksen kokkien silmissä. Jari Hiltunen ja Niko Kauppinen listaavat innolla henkilökunnan harrastuksia. Pyöräilyä, juoksua, rullaluistelua, kalliokiipeilyä. Todisteena terveellisistä tavoista paikalle tupsahtaa myös päällikkö Helin, kainalossaan kannullinen ravitsevaa raakaruokaa.

Tämä kaikki sopii jotenkin mainiosti Cafe Caruselin maailmaan. On aurinkopaneelia, merilämpöä, veden säästämistä ja vihreää sähköä. Kaupungin terveimmistä kokeista voivat paikan omistajat Ari Sarmanto ja Lars Hammaren olla enemmän kuin ylpeitä.

Muutama päivä sujuu nopeasti. Kahvilassa tehdään paljon selkeää perusduunia, jossa on helppo pysyä mukana. Täytyy toki muistaa, että vierailuni ei osunut kiireisimpään sesonkiin ja taisin muutoinkin saada osalleni keittiön helpoimmat hommat.


carusel.fi