Työnteon monet muodot hämmentävät - tiedätkö juridiset erot?

Freelancer, keikkalainen, tuntityöntekijä, verokorttilainen, osa-aikainen, vuokra-työntekijä, määräaikainen, harjoittelija, nollatyösopimuslainen, aliurakoitsija… Erilaisia työn teettämisen muotoja tuntuu olevan lukemattomia ja valinta näiden välillä voi olla käytännössä vaikea.

Muuttuvassa työelämässä on tarve erilaisille joustaville työnteon muodoille. Erilaisia työvoiman tarpeita luovat muun muas­sa perhevapaiden, vuosilomien tai sairaspoissaolojen aiheuttamat sijaistamistilanteet. Vaihtelua työn tarjoamisen edellytyksissä aiheuttavat myös ruuhkahuiput, sesongit ja projektityöt. Työnantajat saattavat harkita vaihtoehtoisia työn teettämisen muotoja myös välttääkseen vakituiseen työsuhteeseen liittyviä velvollisuuksia, kustannuksia ja riskejä.

Myös työn suorittajilla voi olla erilaisia tarpeita, jotka vaikuttavat työntekomuodon valintaan. Osa-aikatyö helpottaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Vuokratyö voi mahdollistaa työmarkkinoille pääsyn ja avata uusia ovia. Nollatyösopimus joustaa opiskelijan tarpeiden mukaan. Aloilla, joilla työnantajat kilpailevat parhaasta työvoimasta, oman yrityksen kautta työskentelevä freelancer voi neuvotella itselleen parhaiten sopivat työn tekemisen ehdot. Toisaalta epätyypillisiin työsuhteisiin voi liittyä työntekijän kannalta haitallisia epävarmuustekijöitä, ongelmia toimeentulon ja työsuhdeturvan, työsuhde-etuuksien sekä yhdenvertaisen kohtelun kannalta.

Epätyypillisten työsuhteiden käyttö ei ole aina työnantajankaan etu. Vastoin tahtoaan pätkätöitä tekevä ei välttämättä sitoudu työnantajaan ja työhön. Epävarmassa tilanteessa olevan työntekijän työmotivaatio ja työn tulos eivät aina ole parhaat mahdolliset. Jos työnantaja ei sitoudu työntekijöihin, on riskinä, että ammattitaitoisimmat työntekijät vaihtavat muihin tehtäviin. Työvoiman vaihtuvuus aiheuttaa organisaatiossa kustannuksia esimerkiksi perehdytykseen käytettävänä aikana, ja liiallisella vaihtuvuudella voi olla haitallisia vaikutuksia yleiseen työhyvinvointiin ja -viihtyvyyteen.

Ennakoi tarve ja tiedosta erot

Juristin silmin työn tekemisen muodot ovat käytännön elämää rajallisemmat. Vaikka työelämä on murroksessa, työlainsäädännön lähtökohtana on edelleen työskenteleminen toistaiseksi voimassa olevassa, kokoaikaisessa työsuhteessa. Työlainsäädäntö tunnistaa epätyypilliseksi työksi lähtökohtaisesti osa-aikaisen ja määräaikaisen työn sekä vuokratyön. Esimerkiksi tuntityöntekijän ja nollatyösopimuslaisen osalta kysymys on osa-aikatyöstä. Työsuhteiset freelancerit, keikkalaiset ja traineet ovat usein määräaikaisissa ja mahdollisesti myös osa-aikaisissa työsuhteissa. Toisinaan työ on ulkoistettu toiselle yritykselle freelancereiden, vuokratyöntekijöiden tai ulkoistamisen kautta.

Työnantajan on tärkeää arvioida työvoiman tosiasiallinen tarve oikein ja valita sen mukaisesti sopivin työn teettämisen muoto. Työn teettäjä kantaa osaltaan vastuun väärästä valinnasta muun muassa tilanteessa, jossa freelancerina työskennellyt itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi mielletty henkilö arvioidaan myöhemmin työsuhteiseksi ja työn teettäjään kohdistetaan esimerkiksi verotuksellisia seuraamuksia tai palkkasaatavavaatimuksia. Työnantajan korvausvastuu saattaa toteutua jälkikäteen myös, jos määräaikaisuuden peruste on arvioitu väärin tai työsuhteita ketjutettu perusteetta ja työsuhteen päättyminen määräaikaisuuden perusteella katsotaan myöhemmin perusteettomaksi.

Työvoiman tarkoituksenmukaiseksi käyttämiseksi ja riskien minimoimiseksi työnantajan on olennaista ennakoida ja arvioida aidosti, minkälaisen työvoiman tarve yrityksessä kulloinkin on. On tärkeää tiedostaa juridiset erot eri työn teettämisen muotojen välillä ja osata valita käytettävistä keinoista kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopiva.

Määräaikainen työsopimus

  • Työsopimus voidaan tehdä määräaikaiseksi vain perustellusta syystä, kuten projekti tai sijaisuus. 
  • Määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua, jos työvoiman tarve on pysyvä.
  • Oikeuskäytännössä kynnys määräaikaisuuksien ketjuttamiselle on asetettu hyvin korkealle. 
  • Vuoden 2017 alusta alkaen enintään vuoden mittaiseen määräaikaiseen työsuhteeseen on ollut sallittua palkata edelliset 12 kuukautta työttömänä työnhakijana ollut työntekijä.

Osa-aikainen työ

  • Osa-aikatyössä työntekijän työaika on lyhyempi kuin vastaavan kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika.

Vuokratyöntekijä

  • Vuokratyöntekijä on työsuhteessa vuokrausyritykseen, joka vuokraa työvoimaa käyttäjäyrityksille.
  • Vaikka vuokratyöntekijän työnantajana on vuokrausyritys, käyttäjäyritys käyttää suhteessa vuokratyöntekijään työnantajalle kuuluvaa työnjohto-oikeutta työtehtävien suorittamiseen liittyvissä kysymyksissä.