Una notte a Napoli – Pizzalla Napolissa

Saavuin Napoliin aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä. Kunhan sain huoneen muutaman mutkan kautta, lähdin suunnistamaan kohti Via Tribunalia ja sen legendaarisia pizzapyhättöjä.

Espanjalaiset korttelit lienevät perinteistä Napolia aidoimmillaan. Ränsistyneet, ahtaasti rakennetut talot ovat juuri sellaista postikorttiromantiikkaa, mitä Napolista odottaa. Koska oli sunnuntai, kaduille oli kerääntynyt roskakasoja, mutta missään ei haissut epämiellyttävälle. Kaduilla haisi sen sijaan pyykinpesuaine. Koko kaupunginosa oli pessyt pyykkiä ainakin tuona sunnuntaina. Talojen väleihin pingoitetut pyykkinarut monessa kerroksessa olivat täpötäynnä puhtaita lakanoita ja vaatteita kuivamassa. Ihmisiä ja kokonaisia perheitä oli kokoontunut kapeille kujille seurustelemaan ja leikkimään. Korkeat talot tarjoavat paljon varjoa, missä on mukavan viileää istuskella auringon ollessa korkeimmillaan. Asuntoja on jopa aivan katutasossa, kuten myös siinä edessä sitten pyykit kuivumassa. Vielä idyllisemmän italialaista olisi ollut vain, jos pyykkitelineellä olisi ollut pastaa kuivumassa. Roskakasat koostuivat lupaavasti lähinnä isoista tomaattimurskatölkeistä ja pizzalaatikoista.

Eri matkailuraporttien listoja opiskellessa Napolista löytyy tusinan verran keskiverrosta edukseen erottuvia pizzerioita. Italialaisilta pizzaioloilta olen tosin kuullut, että keskiverto Napolissa on jo erittäin korkea taso. Lähdin vyöryttämään Via Tribunalia länteen päin, ja sainkin kävellä aivan loppuun saakka, koska kaikki listani pizzapaikat olivat joko sunnuntaisin suljettu tai kesälomalla. Italiassa muuten pizza on normaali arkiruoka toisin kuin suurimmassa osassa läntistä maailmaa, missä pizza usein mielletään krapularuokien kruunaamattomaksi kuninkaaksi. On tilastoja, joissa kerrotaan, että kaikista pizzoista jopa 60–70 prosenttia myydään sunnuntaisin. Napolissa osa pizzerioista on sunnuntaina kiinni.

Vihdoin saavuin vuonna 1830 perustettuun Antica Pizzeria Port’Albaan, jonka terassilla kävin käsiksi mainioon Margherita Buffalaan. Tosin käsin Napolin pizzoja ei saa syötyä, sen verran runsaasti tomaattikastiketta käytetään. Buffalamozzarella täytyy myös valuttaa hyvin ennen käyttöä, ettei ylimääräinen neste valu pizzaan. Viihtyisä ravintola huokuu perinteitä, ja omistaja Gennaro Luciano on ylpeä paikastaan. Eikä ihme, pidetäänhän sitä maailman ensimmäisenä pizzeriana. Tuona sunnuntaina Gennarolla oli kassapäivä, ja joku toinen pyöritti pizzat.

Ensimmäisen Margheritan maailmassa pyöritti ravintola Brandin pizzaiolo suunnitellessaan kuningattaren kesäpalatsiin pizzan vuonna 1889, joskin resepti ilman nimeä oli ollut jo kauan käytössä. Edelleen suosittu pizzeria keskustassa ei ollut edes lomalla, mutta eihän sitä nyt toista pizzaa kehtaa heti perään syödä. Kävelin rantaan, ja löysinkin miellyttävän terassin, missä paikalliset istuskelivat Välimerta ja Vesuviusta ihaillen. Venesataman kupeessa käytiin jonkinlainen jumalanpalvelus samalla kun eräs sukeltaja kalasti rantavedessä harppuunalla. Parin juoma- ja karkkikioskin lisäksi paikalla oli tuoreennäköinen ruokakärry. Vanhat herrat myivät ohueksi leikattua trippaa eli lehmän vatsalaukkua suolan ja sitruunan kera. Yllätyin, kuinka teinitkin kävivät joukolla hakemassa laukkua naposteltavaksi.

Napolissa taitaa löytyä monenlaisia elämäntapayrittäjiä, kuten myös taskuvarkaita, hanslankareita ja huijareita, vaikka aika rauhassa kaduilla saakin liikkua. Toisaalta, jos huijari on todella taitava, niin onhan sekin elämys, jos pääsee tai päätyy asiakkaaksi.  

Seuraavana aamupäivänä suunnistin uudella ruokahalulla kohti Pizzeria da Michelea. Vuonna 1870 perustettu paikka on edelleen saman perheen omistuksessa. He myyvät vain kahta eri pizzaa, Marinaraa ja Margheritaa. Löysinkin hienosti paikalle googlen avustuksella, vain pettymyksekseni toteamaan ravintolan olevan, ei lomalla, vaan remontissa! Voi sitä pettymyksen määrää. Noh, ei auttanut kuin palata Via Tribunalille, koska olin edellisenä päivänä pannut merkille Pizzeria di Matteon henksun palaavan lomilta tuona maanantaina. Olin sopivasti ennen lounasaikaa liikkeellä, joten onnistuin saamaan pöydänkin vielä ennen kuin kadulle muodostui jono. Kostoksi tilasin kaksi pizzaa, Marinaran ja friteeratun, sisäänpaistetun Margheritan. Pizzan lisäksi useat napolilaisravintolat tarjoavat friteerattuja pizzoja, tai niiden tomaattia ja mozzarellaa sisältäviä sukulaisia. En tullut vakuuttuneeksi näiden erinomaisuudesta. Sisäänleivottu Margherita oli hieman kuin lihapiirakka, mutta jos suupalaan ei tullut yhtään täytteitä, oli se kuivakan yksitoikkoinen. Hinnat eivät täällä menoa haitanneet, Marinara taisi maksaa 4,50 euroa. Vuonna 1936 avatun ravintolan tähtihetki vaikuttaa olleen 1994, kun Bill Clinton vieraili siellä.

Enempää en ehtinyt Napolissa nauttia, mutta ilmeisesti kaupungista löytyy pari muutakin naapurustoa, missä meno on hieman töölöläisempää. Siellä sijaitsee kehuttu Starita, joka on kehittänyt useita modernimpia reseptejä vuosien varrella. Napolilaisten suureksi ärsytykseksi viime vuosina maailman paras pizza on joidenkin instanssien mielestä löytynyt kuitenkin 30 kilometrin päästä Pepe in Grani -pizzeriasta.

Siitä ovat kaikki kuitenkin yhtä mieltä, että alueen eli Campanian vesipuhvelin maidosta valmistettu buffalamozzarella on paras mozzarella maailmassa. Kun lähdin junalla kohti Firenzeä, oli eräällä matkustajalla pakattuna mukaan kolme viiden kilon styroksilaatikkoa tuliaisiksi.

Junalla matkustaminen ympäri Italiaa on tätä nykyä helppoa, siistiä ja erittäin nopeaa. Omaisuutensa kanssa saa tosin hieman olla valveilla. Junan pysähtyessä asemalla vaunuissa voi liikkua varkaita, ja luulen, että heillä on jopa tiedustelupartioita matkustajien seassa. Todistin kerran tilannetta junan ollessa asemalla pysähtyneenä. Havahduin, kun joku oli tiputtanut kasan kolikkoja pitkin junan lattiaa. Kaikkien katseet kiinnittyivät tilanteessa lattialle ja eipä aikaakaan, kun eräs kiinalainen kanssamatkustaja alkoi kovaan ääneen ihmettelemään missä hänen kannettava tietokoneensa on.

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zürichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.