Uudistunut Savoy sai ”vähän rakkautta”

Aino ja Alvar Aallon vuonna 1937 suunnittelema ravintola Savoy on valmis seuraavaan 83 vuoteensa täydellisen remontin jälkeen. Ravintolasali henkii raikasta Aaltojen henkeä – aivan kuin pölyt olisi pyyhitty pois.

Tosiasiassa Savoyn uudistuksessa ei jätetty mitään koskematta: jokainen neliösentti kattoa, seiniä ja lattiaa kunnostettiin ja huonekalut palautettiin entiseen loistoonsa. Osa entisöitiin, osa rakennettiin uudelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan.

– Meiltä on kysytty, miksi pitää koskea Savoyhin. Ravintolahan ei ollut enää alkuperäisessä muodossa, ja me haluamme pitää sen elävänä, Financier Groupin luova johtaja Saku Tuominen toteaa.

Ravintolan uudistuksen suunnittelusta vastasi Ilse Crawford ja hänen toimistonsa Studioilse. Crawfordin suurimmaksi ansioksi Savoyn omistajiin lukeutuvat Tuominen ja Jyrki Sukula laskevat tunnelman luomisen.

– Ilse Crawford ei luo sisustusta vaan tunnelmaa ja toimivuutta. Hän selvittää ensin, miltä paikassa tuoksuu, tuntuu, miten siellä ollaan ja mitä ihmiset rakastavat. Vastauksena kysymykseen ”mitä Savoy tarvitsee” hän totesi, että vähän rakkautta, ”a little bit of love”, Tuominen kuvailee yhteistyön alkua.

Ryppyjä maailmankuulun sisustussuunnittelijan ja Savoyn voimahahmojen rakkauteen aiheutti lähinnä ravintolasalin pitkän seinän mittaisen Maire-sohvan verhoilu mustavalkoisella raitakankaalla – Artekin valikoimista toki sekin. Helena Puolakka paljastaa, että suunnittelukokouksen kieli pysyi korrektisti englantina kunnes Crawford yllätti suomalaiset raitakankaalla, ja sekin hyväksyttiin. Hyvä niin, raidat tuovat kivasti särmää.

– Ilse Crawfordin suuruus on siinä, miten nöyrästi hän kaivoi Aino ja Alvar Aallon hengen esiin. Tämä ei ollut hänen oma työnsä. Hän itse arveli työn valmistuttua, että A & A olisivat olleet tyytyväisiä, Tuominen suitsuttaa.

Työtä Helsingissä valvonut arkkitehti Tapani Mustonen toteaa, että Aallot olisivat rakastaneet lopputulosta.

Pienin askelin kohti täydellistä kokonaisuutta

Rakkautta on ammennettu joulutauon aikana kymmenen käsityöläisen voimin itse ravintolasalia hioen sekä yhteistyössä Artekin ammattilaisten kanssa kalusteita uusien. 

Uudistuksen alusta lähtien oli selvää, että naisten rooli halutaan vahvemmin esiin. Heikkoon kuntoon päässeitä Aino Aallon suunnittelemia tuoleja kohdeltiin hellävaroen, kaikki mahdollinen säilyttäen – paitsi tummansininen väri, joka ei ollut alkuperäinen. Tuominen korostaakin, että tämän ikäisessä ravintolassa on kerrostumia, ja tällaisena hyvin tunteellisena päivänä hän toivoi, että uudistus tuo oman onnistuneen kerrostumansa ravintolan vuonna 1937 alkunsa saaneeseen tarinaan.

Muutokset salissa ovat pieniä, harkittuja, ja jokaisen on ajateltu palvelevan entistä parempaa asiakaskohtaamista. Aiemmin salissa ei ole ollut kassaa, mutta Chef Patron Puolakan toiveesta sellainen tuli – huomaamaton pääte, jonka ansiosta henkilökunta ei joudu juoksemaan jokaista tehtävää varten takahuoneeseen. Asiakaspalvelun kokonaiskuva säilyy eheämpänä, kun kassatyöskentely siirtyi saliin.

Kuivabaariksi kutsuttu iso baarikaappi mahdollistaa myös cocktailien teon salin puolella. Ja flyygeli on tallella, pianistia ei häädetä. Marskin pöytäkin säilyy. Sen rinnalle on luotu uudet käsitteet, Ainon ja Alvarin pöydät ikkunanurkkauksissa, ja lisäksi Mairen sohva, jolle on mukava istahtaa vaikka aperitiiville.

– Kun otan paikan nurkkapöydästä ja katselen näkymää kaupungin yli, tuntuu kuin istuisin jonkun kotona, minulle tulee tosi voimakas tilaan uppoamisen fiilis, Puolakka ihastelee Crawfordin näkemystä siitä, millaisia uudistuksia sali kaipasi.

Riisutut lautaset

Helena Puolakalle remontin valmistuminen oli kuin lapsen saaminen – tosin hän kuvailee menneitä yhdeksää kuukautta keskimääräistä helpommaksi raskaudeksi. Olo on helpottunut, ja nyt voi taas keskittyä muuhun työhön tiimin kanssa.

– Savoyssa ei koskaan ole tehty mitään, joten meitä jännitti tämä projekti. Olen helpottunut, kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. Lopputulos on rauhallinen ja elegantti – enemmän sitä, mitä Savoy oli avatessa – ja toisaalta, kuin ei olisi tapahtunut mitään, Puolakka kuvailee tunnelmia vastavalmistuneessa salissa.

Ruoan suhteen matka jatkuu. Tyylinä pysyy Puolakan jo aiemmin kuvailema klassinen suomalais-ranskalainen keittiö hitusella Venäjää maustettuna. Kun kaikki salissa on viimeisen päälle kaunista, ruoan positio muuttuu, Puolakka ennakoi.

– Lautasilta on riisuttu kaikki ylimääräinen. Täytyy mennä ”back to the basics” ennen kuin löytää oman identiteetin. Tärkeintä menun suhteen on se avoin keskustelu, jota olemme käyneet identiteetistä, Puolakka sanoo.

Puolakka korostaa klassisen ranskalaisen keittiön teknistä osaamista, ja sitä hän haluaa tuoda Savoyhin lisää. Sen sijaan asiakkaalle ei tarvitse jokaista keijupölyä lautasella mainita.

Samaa yksinkertaistamisen mantraa Puolakka on vienyt myös juhlakerroksen tarjoiluun. Kaikki ruoka tulee samasta keittiöstä, ja sen on oltava linjassa. Juhlakerroksesta pyyhitään pölyt pääsiäisen aikaan, sitten koko talo on valmis.

Tavoite: maailman mittakaavassa merkittävä pyhiinvaelluskohde

Financier Group on asettanut tavoitteensa Savoyn kehittämisessä korkealle. Saku Tuominen haluaa, että Savoysta tulee maailman mittakaavassa mitattuna hieno pyhiinvaelluskohde niin ruoan kuin designin osalta.

Savoy oli syntyessään itsestään selvä liike-elämän ja kulttuurin kohtaamispaikka. Sellaiseksi se haluaisi jälleen kasvaa. Uutta yhteyttä kulttuurielämään haetaan muun muassa 12. helmikuuta järjestettävällä illallisella, jonka kunniavieraana ja puhujana on uudistuksen suunnitellut Ilse Crawford.

Uuden ajan kulttuurielämä asettaa kuitenkin välillä haasteita. Puolakka paljastaa menettäneensä yhden ryhmän vastattuaan turhan konservatiivisesti kysymykseen pukukoodista.

– Sanoin, että kunhan ette huppareissa tule. Se ryhmä perui tulonsa, Puolakka pahoittelee.

Tuominen, joka tunnetaan vahvoista kytköksistään luoviin aloihin, huomauttaakin, että Savoylla ei ole varaa sulkea ovea niiltä, jotka haluavat illalliselle t-paidassa ja tennareissa. 

– Hupparityypit tuntevat tänä päivänä hienoimmat viinit, Tuominen toteaa.

Savoyssa on jo syksyn mittaan havaittu tietynlainen sukupolven vaihdos: asiakaskunta alkaa nuorentua. Toiveissa onkin, että klassinen ravintola olisi elävä osa Helsingin inspiroivaa ravintolamaailmaa, ja että Savoyssakin joskus vielä jorattaisiin.