Uusivuosi Zermatissa - Michelin–ravintoloita jopa rinteessä

Vuosi vaihtui taas, monet meistä viettivät aaton varmaankin töissä, kuten minäkin suurimman osan elämästäni. Viime vuodet olen kuitenkin ollut vapaalla tuon ajankohdan, ja kyllähän silloin täytyy juhlia. Tällä kertaa suuntasimme porukalla Alpeille Zermattin tunnelmalliseen kylään, mikä toimii myös tukikohtana maailman laajimmalle laskettelualueelle.

Esitteissä luvataan jopa 300 kilometriälaskettelurinteitä. Suuren lisän tuovat Cervinian rinteet Italiassa, minne pääsee hiihtohissillä Sveitsin puolelta.

Maisemia hallitsee Tobleronesta tuttu Matterhorn, joka erottuu muista, jopa korkeammistakin huipuista dramaattisella profiilillaan. Muutaman päivän ja yön kun kylän kuppiloita kiertelimme, en usko että Zermattista löytyy baaria, missä ei olisi kuvaa tai muuta taideteosta Matterhornista seinällä. Sinänsä hyvä, koska pilvisinä päivinä vuorenhuiput katoavat harmauteen.

Zermattin kylä voi kehuskella myös maailmankuululla gastronomisella tarjonnallaan. Harvasta laskettelukeskuksesta löytyy yhtä monta yhtä laadukasta ravintolaa. Kylän lisäksi Michelin–ravintoloita löytyy jo rinteestäkin. Monilla turisteilla laskettelupäivä tapaakin päättyä jo pitkään lounaaseen lämpimässä alppichalet’ssa, eikä paluu mahdollisesti hyiseen harmauteen houkuttele sen enempää kuin että laskee alas kylään ja kylpylään.

Soittelin pariin suosittuun rinneravintolaan, kuten Chez Vronyyn, jo viikkoa aikaisemmin lounasvarauksia tehdäkseni, milloin minulle suunnilleen kerrottiin se ainut päivä ja aika milloin vielä yksi pöytä löytyy.

Monet hieman haukkovat hintoja nähdessään, mutta itse Zurichista tulleena eivät ravintolahinnat olleet yhtään hirveitä, paitsi uudenvuoden aattona.

Zermattin kylässä asuu vajaa 6 000 ihmistä ja hotelleja löytyy vajaa sata kappaletta monille eri budjeteille. Kylästä uupuu kaikki suuret kansainväliset brandit. Suurin osa hotelleista vaikuttaa olevan yksityisomistuksessa, joskin kaksi sukua, Julen ja Perren, tuntuvat tulevan vastaan tavalla tai toisella joka kolmannessa kohteessa. Erään hotellin seinällä oli hauska valokuva vuodelta 1860, missä seisoi tusina vuorioppaita. Heistäkin neljällä oli jompikumpi sukunimi.

Tunnelmaa kylään luovat myös jopa 1600-luvulta saakka seisoneet aittarakennukset, missä pidettiin karjaa tai viljaa. Ihmettelen suuresti, että niitä ei ole vielä muutettu majoitustoimintaa varten.

Tällä hetkellä mielestäni mielenkiintoisin ja persoonallisin kokonaisuus on Backstage hotels. Paikallisen arkkitehti Heinz Julenin suunnittelema kokonaisuus sisältää pienen hotellin lisäksi 7-teemaisen kylpylän, elokuvateatterin ja baarin. Lisäksi hotellista löytyy maailman ainut kahden Michelin-tähden Pop Up–konseptiravintola, After seven. Keittiömestari Ivo Adamin luotsaama ravintola on tosin pyörinyt jo viisi vuotta. Tai näin meille kertoi erittäin ystävällinen nuorimies uudenvuodenpäivänä tiloja esitellessään.

Luulen, että hän ei ollut aattoyönä nukkunut kyllä yhtään, olihan heillä 1001 yön teemabileet, minne me emme enää yöllä mahtuneet sisälle. Illalliskortti maksoi aattona 200 frangia.

Yhtiöllä on myös toisaalla kylässä kaunis Chalet, minne majoittuu reilusti jopa 10 henkilöä, löytyy sauna ja poreamme katolla. Helikopterillakin saa saapua.

Heinz  Julen on mukana myös Zermatt Unplugged –musiikkifestivaalissa, minne saapuu maailmanluokan esiintyjiä.

Zermatterhof–hotellin etupihalle oli rakennettu viihtyisä talviterassi nuotioineen ja jäästä veistettyine samppanjabaarineen. Hotellin klassisen hieno puupaneloitu ravintola oli katettu aattogaalaa varten todella kauniisti. Salin kruunaa Matterhorn–tiffanylasimaalaus.

Viereinen hiljan remontoitu Hotel Cervin Plazanravintola ja baarialue miellyttivät meitä niin, että löysimme itsemme sieltä joka ilta aperitiivilla, paitsi aattona, kun alue oli jo varattu 580 frangin illalliskortin lunastaneille.

Noh, onneksi kauppakadulla oli toinenkin jääbaari. Eräs kelloliike oli rakentanut kauppansa eteen. Siellä sai samppanjaa nauttiakseen ihan vain markkinointimielessä. Hieno promootio, tiedän minkä kellon ostan itselleni 50-vuotislahjaksi.

Kylän keskellä sijaitsee Hotel Post, mihin mahtuu käsittämättömän monta eri ravintolaa ja baaria. Heillä oli 130 frangin arvoinen aarteenetsintä–teemajuhla, mihin emme ehtineet.

Me juhlimme vuoden vaihtumista Alex Bar & Grillissä, missä saa kyllä hyvää ruokaa, kuten Michelin-mieskin on kirjoittanut. Monenkirjava juhlaväki siirtyi baariin samppanjalle, mistä pääsi kätevästi myös etupihalle seuraamaan lähes puolen tunnin mahtavaa ilotulitusta. Baarin sisustus ja kaikki juhlakoristelu loivat jotenkin ajatonta tunnelmaa, aika hämärtyi, millä vuosikymmenellä tässä nyt ollaankaan? Eli siis hyvät bileet. Illalliskortti kustansi 250 frangia.

En tiedä mitä Hotel Beau Rivagessa tapahtui aattona, mutta kun satuimme baariin ensimmäisen päivän alkuillasta, oli siellä uudenvuoden juhlat osteribuffetilla vasta alkamassa, tai ehkä se oli toinen kattaus. Loistava konsepti kuitenkin!

Palvelusta Alpeilla vastaavat useimmiten ulkomaalaiset sesonkityöläiset, joista suuri osa saapuu itäisemmästä Euroopasta. Monessa paikassa palvelu onnahteli, vaikka sesonki oli vasta alussa. Ehkä joulun ja uudenvuoden aika on vain niin kiireistä, ettei meinaa energia riittää. Monille sesonkityö on vain vuoden parin nuoruusseikkailua, toiset rakastuvat vuoriin niin, että jatkavat samassa paikassa vuosikaupalla. Ystäväni on vuoromestarina Wengenissä jo viidettä vuotta.

Talvikausi alkaa pari viikkoa ennen joulua ja jatkuu pääsiäiseen. Kesäkausi alkaa toukokuun lopussa ja jatkuu ruskaan. Syksy ja kevät ovat joko lomaa tai kausityöttömyyttä.

Ilmastonmuutos ja kallis frangi ovat olleet sesonkiravintoloitsijoiden murheena täälläpäin jo useamman vuoden. Välillä ei lunta ole tarpeeksi, mutta tänä talvena liikaakin. Uudenvuodenpäivänä Matterhorn Glacier Paradisessa 3 800 metrin korkeudessa oli 28 astetta pakkasta ja tuuli 48 km/h. Hissi kulki vielä ylös, mutta laskettelu oli kielletty. Kolme päivää myöhemmin talvimyrskyn iskiessä Zurichiinkin luin lehdestä, että tuulennopeus tuolla oli ollut 208 km/h.

Kolme viime viikkoa juuri Zermattissa ja ympäröivillä alpeilla on satanut lunta 3-5 metriäkin lyhyellä aikavälillä. Silti näyttää, että rinteessä sijaitseva iglukylä on saatu pidettyä myös toiminnassa. Toissaviikolla luin, että 10 000 turistia on jumissa kylässä. Tällä viikolla jälleen 9 000. Ainut tapa liikkua on helikopterisilta lähikaupunkiin. Luin lehdestä, että hotellit tarjoavat alennettuja hintoja ja ilmaisia grillimakkaroita. Hotelliyhdistyksen edustaja näkee kuitenkin kaiken lumen positiivisena  markkinointina pitkällä tähtäimellä. Noh, ainakin ensi joulu ja uusivuosi oli jo ennen tammikuutakin lähes loppuunmyyty.

www.backstagehotel.ch

www.chezvrony.ch

www.iglu-dorf.com

www.matterhornparadise.ch

Harri Keko toimii ammattilaisena Zurichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa. Vapaa-aikanaan hän on valmis matkustamaan pitkiäkin matkoja poikkeuksellisen hyvän ruoan ja juoman perässä.