Vakaumukset ravintolatyössä – mitä tehdä, kun rukouskutsu kajahtaa kesken työpäivän?

Onko ravintola-ala varattu vain valtavirran edustajille vai onko myös toisinajattelijoille tilaa? Mitä tehdä, kun kokin kauhaan tarttuu vegaani? Aromi selvitti, miten eri maailmankatsomusten ja muiden vakaumusten edustajat solahtavat ravintola-alan työtehtäviin. Aihe on ajankohtainen, sillä Suomi ei ole koskaan ollut monimuotoisempi kuin juuri nyt.

Eri ruokavalioita noudattavilla on paljon sekä teorian että käytännön erikoisosaamista, josta koko oppilaitos hyötyy. Vaatii taitoa pohtia, mikä on tietyn raaka-aineen merkitys valmistettavassa ruuassa, miten sen pois jättäminen vaikuttaa ruuan koostumukseen ja ravitsevuuteen ja millä sen voi tarvittaessa korvata, Edith Keto (vas.) ja Mervi Vilén-Peltoniemi pohtivat.

Vegaanina kokkikoulussa

Perho Liiketalousopiston ravintola-alan koulutuspäällikkö Mervi Vilén-Peltoniemen mukaan kokin työn vaatimukset on hyvä tiedostaa alusta alkaen. Uskonnollinen tai muu vakaumus ei ole este opinnoille, jos opiskelija ei ole vakaumuksessaan täysin ehdoton.

– Pyrimme käymään jo hakuvaiheessa läpi asiat, jotka liittyvät perustutkinnon opetussuunnitelman tavoitteisiin ja osaamisvaatimuksiin. Suunnitelman perusteissa esimerkiksi mainitaan, että opiskelijan tulee aistinvaraisesti arvioida tuotteiden laatua, Vilén-Peltoniemi sanoo.

– Kieltäytyminen vaikkapa alkoholista tai lihan syömisestä ei estä opintoja, mutta kaikkia raaka-aineita on tärkeää pystyä käsittelemään ja maistamaan. Lisäksi on aiheellista pohtia, miten oman vakaumuksen asettamat rajoitukset mahdollisesti vaikuttavat osaamiseen ja myöhemmin alalla työllistymiseen.

Vakaumuksista keskusteleminen saattaakin paljastaa, ettei asia aina ole mustavalkoinen. Harmaan sävyjä edustaa Perhossa kokiksi opiskeleva Edith Keto.

Kedon opinnot ovat edenneet loppusuoralle ja hän on ollut koko opiskeluaikansa vegaani. Tiukkaa ruokavaliota hän noudattaa kuitenkin vain vapaa-ajallaan.

– Koulussa maistelen ja syön kaikkea, pihvejä ja maksaruokia en kylläkään ihan loppuun asti. Ajattelen niin, että ruoka on siellä kuitenkin olemassa ja kyse on oppimistilanteesta. Pidän ruokien käsittelyä ja maistelua myös luokkani ryhmähengen kannalta tärkeänä, Keto perustelee.

Kokkina Keto ei silti pidä omaa syömistään yhtä merkityksellisenä kuin sitä, millä tavoin hän voi ammattinsa kautta vaikuttaa paljon useampien ihmisten ruokailuun.

– Haluaisin viedä vegeruokaa enemmän eurooppalaiseen suuntaan ja osoittaa, ettei sen aina tarvitse olla pelkkää kikhernehippiruokaa. Tavoitteeni on valmistaa annoksia, jotka saavat erityisruokavaliot unohtumaan ja lihansyöjätkin innostumaan.

Tulevaisuuden tekijöitä

Valmistuttuaan Keto toivoo työllistyvänsä nimenomaan kasvisruuan pariin. Opintojen ohella hän työskentelee ystävänsä catering-yrityksessä, jossa keskitytään luomuun ja lähiruokaan.

– Ystäväni kunnioittaa periaatettani, eikä minun tarvitse koskea lihaan. Koska en voi seisoa ruokamaailmassa hallitsevan ideologian takana, minun pitää yleisesti ottaen vain olla vähän parempi, jotta minua tarvitaan rajoitteestani huolimatta, Keto toteaa.

– Periaatteessa ravintola-alalla tehdään sitä, mitä asiakkaat haluavat, mutta toisaalta kysyntää voi myös luoda tarjoamalla uudenlaisia vaihtoehtoja.

Vilén-Peltoniemi on Kedon kanssa samoilla linjoilla.

– Me emme voi oppilaitoksena olla niin jyrkkiä, että sulkisimme kokonaan ovemme tietynlaisilta opiskelijoilta. Uskon, että esimerkiksi Edithin kaltaiset nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä, jotka lisäävät osaamista ja muuttavat koko ravintolamaailmaa.