Meksikon viiniteollisuuden kehityksen etunenässä kulkee Valle de Guadalupen laakso maan luoteiskärjessä, Baja Californiassa. Lähes 70 prosenttia maan viineistä viljellään alueella ja parissa lähistön laaksossa. 

Kalifornian suosituimmat viinialueet turpoavat turisteja, ja kysynnän kasvettua myös pullojen hinnat ovat kivunneet useiden viiniharrastajien kipurajan yli. Siksi Meksikon Valle de Guadalupesta on kehittynyt varteenotettava, kohtuuhintainen ja eksoottinen viikonloppukohde monille. Parin tunnin ajomatkan päästä San Diegosta alueelle järjestetään opastettuja päiväretkiäkin. Mexico Citysta paikalle pääsee noin neljässä tunnissa, joten moni investoija on haistanut alueen kasvupotentiaalin. Ruta del Vinon varrelle, ja välillä keskelle ei mitään, on ilmestynyt toinen toistaan mielenkiintoisempia majapaikkoja ja ravintoloita. Kourallinen Meksikon parhaita keittiömestareita onkin karistanut suurkaupungin tomut jaloistaan ja lähtenyt kehittämään paikallista Baja Med -keittiötä yhdistäen paikallisia raaka-aineita välimerelliseen keittiöön. Nykyisin turistien Instagram-kuvista voi ihailla todella kauniita auringonlaskukuvia viehättävän rustiikkisissa maisemissa. Joka toisessa kuvassa on kauniita ruoka-annoksia ja hipsterimäisiä detaljeja tiluksilta. Esimerkkeinä Corazon de Tierra –ravintola, joka äänestettiin toissa vuonna Latinalaisen Amerikan 50 parhaan joukkoon. Perinteisempi La Cocina de Dona Esthela –ravintola tarjoilee puolestaan maailman parhaat aamiaiset.

Kourallinen Meksikon parhaita keittiömestareita onkin karistanut suurkaupungin tomut jaloistaan.

Varasin viinitilakierroksen Bajavino –yrityksestä, mikä sisältää vierailun kolmella viinitilalla ja lounaan. Kustannukset olivat reilu sata dollaria. Kalifornialainen Josh nouti minut hotellistani Ensenadasta, noin puolen tunnin ajomatkan päästä. Koska oli maanantai, ja joulun välipäivä, ei retkelle ollut ilmoittautunut muita. Onnekseni Josh ei kuitenkaan perunut retkeä, mutta otti krapulaisen meksikolaiskaverin mukaamme. Varmaankin henkiseksi tuekseen, ettei hän joudu viettämään vieraan turistin kanssa kahdestaan koko päivää. Tulimme toki hyvin juttuun, ja oli kiva jutella niitä näitä elämästä Meksikon leveyksillä. Kaveri oli riidellyt edellisyönä tyttöystävänsä kanssa, joten hänen morkkistaan oli huvittava todistaa. Välillä oli vaikea pitää fokus viineissä, mutta toisaalta opin myös Airbnb:n pyörittämisestä San Diegossa, Baja Kalifornian maantiedosta ja paikallisen kalastusbisneksen alkeita, koska kaveri oli jonkin tason vientijohtaja. Josh kertoi törmänneensä useammankin kerran Ensenadan öissä suomalaisiin, koska moni heistä opiskelee Ensenadan Oceanologia –koulussa.

Joulukuussa laakson lämpötila on päivisin 15–20 astetta, öisin se laskee lähelle nollaa. Kuiva hiekkasavimaaperä vaikuttaa olevan herkkä eroosiolle, ja kaikki ajamamme hiekkatiet olivat todella huonossa kunnossa. Poukkoileva kyyti nelivedollamme oli aikamoista seikkailua. Onneksi etäisyydet ovat kuitenkin suhteellisen lyhyitä. Saavuimme ensin pienelle Cava Maciel –viinitilalle, missä karismaattinen viinintekijä Jorge Maciel on kasvattanut viinintuotantoaan vuodesta toiseen jo 90-luvulta lähtien. Uudenkarheat reilut maistelutilat ja viihtyisä patio ovat valmiita vastaanottamaan isompiakin ryhmiä, kunhan tiet saadaan kuntoon. Tähtikartan teemoista nimensä saaneiden viinipullojen hinta on 10–45 dollaria, ja ne ilmeisesti edustavat keskivertoa parempaa laatua. Maistelin viinejä, jotka alun supermineraalisuuden jälkeen vaikuttivat ihan kelpo viineiltä, joskin pullot olivat aamupäivällä vielä todella viileitä yön jäljiltä.

Suurin osa Meksikon rakennuksista ja jopa hienoimmista ravintoloista on puoliavoimia ja osittain luonnossa. Niissä ei ole lämmitystä eikä eristyksiä. Tavallaan kaikki asiakaspaikat sijaitsevat katetuilla terasseilla, joten auringonlaskun jälkeen saattaa tulla kovinkin vilpoinen olo, ellei tuoli ole tulisijan vieressä. Toisaalta ravintolat sulkevat perinteisesti aika aikaisin, ja laaksossa vallitsee hiljaisuus kymmennen jälkeen. Silloin on sopiva hetki nauttia viinistä bungalowin katolla ja ihailla tähtitaivasta rakkaan kera. Viimeisimpien uutisten mukaan laaksoon on saapunut uusia yrittäjiä, jotka kehittävät tapahtuma- ja yöelämää. Monen mielestä sellainen toiminta ei sovi herkälle maatalousalueelle, eikä valo- ja äänisaastetta tuottavia ohjelmanumeroita koeta kestävää kehitystä tukeviksi.

Viinit ihmetyttivät minua: ne olivat hurjan mineraalisia.

Voi olla, että ravintolat on rakennettu näin heppoisesti rakennuslupasäädöksien kiertämiseksi. Sama pätee myös majoitusvaihtoehtoihin, laaksossa ei taida olla yhtäkään perinteistä hotellia, vaan erilaisia arkkitehtonisesti luovia mökkikyliä. Glamping eli glamour camping on myös suosittu yöpymistyyli. Löytyypä laaksosta LUMI–boutiquehotellikin, jonka omistajataustassa virtaa suomalaisveri. Tämä selittänee sieltä löytyvän saunan.

Seuraavaksi siirryimme hipsterimpään Vena Cava –maistelukeskukseen, mikä on rakennettu kalastusveneiden hylyistä. Hauska vierailukeskus on ehkä alueen vilkkain ja Instagram-ystävällisin. Tuonakin maanantaina työntekijöillä tuntui olevan hieman kiire maistattaa neljä viiniä läpi. Itse viinit ihmetyttivät minua: ne olivat hurjan mineraalisia. Mietin omaa makuaistiani. Olenko juonut jo liian monta margaritaa matkallani ja kuvitteleeko suuni, että kaikissa laseissa on suolareunus. Niin tymäkkä ensikosketus oli. Mineraalisuuden selitetään johtuvan osin kasteluvedestä sekä valtameren läheisyydestä. Uskonkin, että merivesi pääsee jotenkin vaikuttamaan haperoon maaperään.

Vuonna 2005 avatun Vena Cavan yhteydessä on mainetta niitänyt Troika–ruokarekka ja viihtyisä patio pienen tekolammen äärellä, missä voi nauttia antimista kasarihevin helliessä korvia.

Viinintekijöitä alueelle on houkutellut varmasti se, että alueella ei ole mitään luokitusta ja kovin vähän rajoituksiakin, jotka koskevat viinintekoa. Näin alueen viinit saattavatkin olla jos vaikka mitä tunnettuja tai tuntemattomia rypäleyhdistelmiä ympäri maailmaa.

Oppaani Josh taisi haistaa, että olen hämilläni viineistä ja veikin minut seuraavaksi Villa Montefioriin, missä viinit tehdään italialaistyyliin. Jostain syystä näissä viineissä ei ollut tuota häiritsevää mineraalisuutta nimeksikään ja heidän viihtyisällä näköalaterassilla kelpasi iltapäivän auringossa paistatella pitempäänkin. Karuja maisemia ihaillessani tajusin, että olin päivän aikana nähnyt erittäin vähän, jos lainkaan viiniköynnöksiä, mikä poikkesi muista vierailemistani viinialueista maailmalla. Ihmetellessäni asiaa Josh tokaisi arkisesti, että suurin osa tiloista viljelee tai ostaa rypäleet lähilaaksoista ja valmistaa viinit tässä laaksossa. Hmmm?

bajavino.com

corazondetierra.com

cavamaciel.com.mx

lumi.mx

venacavawine.com

villamontefiori.mx