Vastuullisuus on vastavuoroista

Ruoka-ala on Suomessa hajanainen ja toimijoita on paljon, mutta yhteinen linja Euroopan unionin lainsäädännön valmisteluun löytyy tehokkaasti. Jaana Husu-Kallion mielestä Suomen EU-asioita valmisteleva järjestelmä on unionin parhaiten toimiva.

Euroopan unioni on maailman suurin ruuan myyjä ja ostaja. Siksi sen neuvoston päätöksillä ja komission Green Deal -linjauksilla on suuri merkitys kauppasopimusten kautta maailmanlaajuisesti. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio muistuttaa myös eurooppalaisten yritysten olevan suunnannäyttäjiä.

– Globaalien elintarvikeyritysten ja päivittäistavarakauppojen vaatimuksilla on iso rooli. Jos esimerkiksi kaupat päättävät, etteivät myy enää muita kuin vapaan kanan munia, niin se on siinä. Sama koskee monia muita ilmastoruokakeskustelun aiheita. Siksi on tärkeää, että asioita valmistellaan, ja juuri siinä Suomi on hyvä. Vaikka meillä on ruoka-alalla paljon pelaajia, niin isoissa asioissa pystymme hyödyntämään kompaktin maan asiantuntijuutta yhdessä aika hyvin, hän sanoo.

Kansliapäällikön lempisana monissa yhteyk­sissä on vastavuoroisuus. Erityisen hyvin se pätee vastuullisuuteen.

– Eihän kukaan rupeaisi EU:n kanssa kaveeraamaan, jos ei tietäisi siitä riippuvan, pääseekö unionin markkinoille. Vastavuoroisuus lähtee ihan suomalaisesta perusosaamisesta; niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Tämän ymmärtäminen on kaiken vastuullisuuden lähtökohta.

Ruokaministeriö paljon vartijana

Kun Husu-Kallio tuli MMM:n kansliapäälliköksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtajan paikalta helmikuussa 2012, ministeriön strategia uusittiin logoja myöten.

– Se oli ministeriön freesaamista tähän päivään sopivaksi, ei freesaamisen itsensä takia.Ministeriön rakenne muuttui, kun perustettiin ruoka- ja luonnonvaraosastot. Viranhaltijoiden keskuudessa oli jo pitkään ollut toive, että ministeriön nimikin muutettaisiin ruoka- ja luonnonvaraministeriöksi. Kansliapäällikkö sai ajatukselle tukea silloisen Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen maatalousministeriltä Jari Koskiselta (kok.), mutta hanketta ei saatu läpi.

– Muutos ei kariutunut ruokaan vaan luonnonvaroihin. Ruokaministeriö olisi kyllä saatu jo silloin, mutta luonnonvaroista ei ollut poliittista yksimielisyyttä. Silloin oli niin monta puoluetta hallituksessa, ja kinattiin monesta muustakin asiasta, ettei tämäkään sitten maaliin mennyt, Husu-Kallio muistelee.

Ruokaministeriö, viralliselta nimeltään edelleen maa- ja metsätalousministeriö, on Suomessa paljon vartijana. Sille kuuluu EU:n maatalouspolitiikan työkalujen kohdentaminen alkutuotantoon, mikä tarkoittaa sekä luonnon monimuotoisuuden että ympäristön suojelua, vesien laatukysymyksiä, hiilinieluja ja ilmastoasioita sekä tietenkin maatalouden tukea elinkeinona. Suomessa myös kala- ja riista-asiat kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan.

EU:ssa jako on erilainen. Unionissa ruuan turvallisuuteen sekä eläinten ja kasvien hyvinvointiin liittyvät asiat ovat eri pääosastolla kuin maatalouspolitiikka. Kala- ja riista-asiat taas ovat ympäristöpääosastossa.

– Mielestäni ei haittaa, että unionissa asiat on jaoteltu vähän eri tavalla, niin ne ovat jäsenvaltioissakin. Erilaisilla rakenteilla on pitkät historiansa, Husu-Kallio sanoo.

Vuosien saatossa Suomessakin on ollut erilaisia viritelmiä ruoka-alan yhteistyölle. Ministeriö rahoitti yli vuosikymmenen ajan laatuketjua, jossa oli paljon hankkeita. Parin edellisen hallituskauden ajan Suomessa oli ruokapoliittinen neuvottelukunta jaos­toineen.

– Meillä on unionin parhaiten toimiva EU-asioiden valmistelujärjestelmä. Yhteisen sävelen löytäminen EU:n lainsäädännön valmisteluun toimii äärimmäisen hyvin. Hyvää ei kannata korjata. Ainakaan minun kaudellani siihen ei muutoksia tule, kansliapäällikkö lupaa.

Kuluvalla hallituskaudella toimii selvityshenkilö Reijo Karhisen esityksestä perustettu keskustelufoorumi Yhteinen Ruokapöytä.

– Se ei ole edustuksellinen, että olisi valittu joka porukasta järjestöguru, vaan henkilöt henkilöinä katsomaan tulevaa tavoitetilaa ja työnjakoa. Hallitusohjelman mukaisesti työ lähtee alkutuotannon kannattavuusnäkökulmasta, mutta se ei ole ainoa asia. Alkutuottajien rinnalla kaupalla ja mara-alan toimijoilla on vahva asema. Tarkoitus on katsoa asioita kansallisen strategian näkökulmasta, jossa kotimaisten elintarvikkeiden kilpailukyky on vahvasti esillä, Husu-Kallio luonnehtii.

Kestävän kehityksen lanseeraaminen käytännön elämään on ilman muuta asia, joka ruokasektorin kaikkien toimijoiden on käytävä läpi.”

Dogibagit annosravintoloihin

Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmassa puhutaan ilmastoruokaohjelmasta, jonka yhtenä kärkenä on ruokahävikin minimoiminen.

– Onpa kyse hallitusohjelman toteuttamisesta tai Suomen kansainvälisistä velvoitteista, kestävän kehityksen lanseeraaminen käytännön elämään on ilman muuta asia, joka ruokasektorin kaikkien toimijoiden on käytävä läpi.

Paljon maailmalla matkusteleva kansliapäällikkö on huomannut, että vastuullisuudesta puhutaan muuallakin. Hän pitää selvänä, että ruokasektorin asiakkaat kiinnittävät vastuullisuuteen kasvavaa huomiota.

– Itse toivon, että vastuullisuus tulee olemaan käytännön tekoja arjessa. Julkilausumat ja puheet eivät ruokasektorille sovikaan, Husu-Kallio sanoo.

Hän ottaa esimerkin, johon itsekin kiinnittää huomiota asiakkaana.

– Dog bag -ajattelu voisi tulla arjen jutuksi riippumatta siitä, millaisesta ravintolasta on kyse. Buffet-ruokailun osalta on usein jo mietitty, miten ylijäämä saadaan kaupaksi tai lahjoitetaan. Myös annosravintoloille voisi olla markkinointivalttina kompostoituvat tai kierrätykseen sopivat astiat mukaan otettavaa ylijäämäruokaa varten.

Husu-Kallion mukaan on liikaa vaadittu, että asiakkaat tulevat ravintoloihin omat astiat tai dogibagit mukanaan.

– Jos minulla olisi ravintola, tekisin sen niin, että kotiin otettavat astiat olisivat nätisti esillä niin, että asiakkaat tietäisivät niistä alusta lähtien.

Kansliapäällikkö on ravintola-asiakkaana alkanut kysellä mahdollisuudesta ottaa ylijäämäruokaa mukaan.

– Ei ole ollut semmoista paikkaa, jossa se ei olisi jotenkin järjestynyt, mutta aika harva paikka on ollut asiaan hirveän hyvin valmistautunut.

Myös keittiön puolella syntyvän muun hävikin vähentäminen on Husu-Kallion mukaan osa kestävää kehitystä ja vastuullisuutta, kenties kaikkein yksinkertaisin osa-alue. Hänen mielestään ruokasektori voisi olla esimerkin näyttäjä myös viestinnällisesti.

– En ole maailmallakaan nähnyt, että tällä hirveästi profiloidutaan. Uskon, että asia kiinnostaisi, ja voisi lisätä ulkona syömistä ylipäätään. Pieneltä tuntuvilla asioilla voi olla merkitystä.

Keittiömestareiden kunniajäsen

Suomen Keittiömestariyhdistyksen kunniajäseneksi helmikuussa kutsuttu Husu-Kallio toivoo vastuullisuudesta uutta yhdistävää tekijää koko ruokasektorille.

– Tavoitteena on Suomeen vastuullisuuden hyvä perustaso, ettei kukaan jää siitä pois. Kaikkien pitää tietenkin noudattaa lainsäädäntöä, mutta joitakin asioita voi tehdä vielä paremmin. Toivon kuitenkin, ettei vastuullisuudella ja kestävyydellä kilpailtaisi, vaan siitä tulisi kokoava voima.

Hän pitää Suomen tavoitetta hiilineutraliteetista vuonna 2035 kovana. Unionin yhteinen tavoite on asetettu 15 vuotta myöhemmäksi.

– Kyllä Suomi on kärkikahinoissa, mutta ei pidä aliarvioida muidenkaan EU-maiden toimia. Niissä mietitään monia asioita huolella.

Kansliapäällikkö muistuttaa, ettei kaikki ilmastonmuutokseen liittyvä tarkoita mukavasta elämästä luopumista.

– Ainakaan meidän ei tarvitse lakata syömästä, ja toivottavasti osaamme vielä nauttiakin siitä. Vastuullisuuden ei tarvitse olla tiukkapipoista, vaan ruoka saa maistuakin. Ihmisillä on taipumus katsoa asioita aina vain yksi juttu kerrallaan, ja tällä hetkellä se juttu on ympäristöasiat. Niiden rinnalla ei pidä unohtaa muita juttuja.

Omassa elämässään kansliapäällikkö nautiskelee esimerkiksi ajelemalla joka kesä pari tuhatta kilometriä punaisella Porschellaan. Museorekisterissä oleva 911 talvehtii tallissa, ja otetaan sieltä vain kesäisin. Arkiajoon Husu-Kalliolla on ympäristöystävällisempi ladattava hybridiauto.

Vastapainoa virkatyölle tuo myös hevosharrastus. Husu-Kallio on kimppaomistajana useas­sakin ravurissa ja myös nuoren suomenhevosratsun kouluttamisessa. Lisäksi hän kerää Arabian ja Kupittaan saven eläinhahmoja, varsinkin hevosia ja karhuja.

– Minulla on jo aika hyvä kokoelma. Tiedän jokaisen yksilön tarinan, mistä olen sen hankkinut.

Kokoelmansa huipulla Husu-Kalliolla on kuvanveistäjä Jussi Mäntysen eläinpatsaita.

Jaana Husu-Kallio

  • 60-vuotias eläinlääketieteen tohtori.
  • Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö 2012–.
  • Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja 2006–2012.
  • Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston apulaispääjohtaja 2002–2006.
  • Maa- ja metsätalousministeriön eri tehtävissä 1992–2002. 1982–1992 eläinlääkärinä, tutkijana, mikrobiologia-asiantuntijana ja Valtion eläinlääketieteellisen laitoksen osastopäällikkönä.
  • Asuu puolisonsa ja Ruusu-koiransa kanssa Helsingin Karhusaaressa.
  • Harrastuksina puutarha, hevoset, keräily ja vuosimallin 1984 Porsche 911.

Julkaistu Aromissa 4/20.