Veijo Votkin: "Suurinta ääntä pitävä ei välttämättä ole aina se eettisin toimija"

Puolivuosisataa lihabisnestä pyörittänyt Veijo Votkin sanoo, että esimerkiksi kasvissyöjät ovat kovaäänistä porukkaa, mutta lihan syöntiin se ei ole vaikuttanut. Keskustelu lihasta ja sen eettisyydestä on hänen mukaansa varsin yksipuolista. Keskustelun ylläpitäminen on kuitenkin tärkeää.

Veijo Votkin päätyi liha-alalle nuorena miehenä 1960-luvulla sattuman kautta. Votkinin työura alkoi Iisalmen Keskon pakkaamosta ja kaupalliset opinnot hän suoritti saman paikkakunnan kauppakoulussa. Mikkelissä käydyn armeijan jälkeen edessä muutto työn perään Helsinkiin.

– Kun lähdin Helsinkiin etsimään töitä, taskussani oli sata markkaa rahaa. Päädyin teurastamoon apupojaksi, sillä se oli ensimmäinen työ, mitä minulle tarjottiin. Ei siihen aikaan tehty urasuunnittelua. Töitä piti saada henkensä pitimiksi ja työ kuin työ kelpasi.

Votkin on tehnyt työtä lihan parissa yhteensä 53 vuotta. Alkuun työnantajana toimi Martti Haaksi muutaman vuoden ajan ja sen jälkeen kuusi vuotta Kalevi Tervo.

– Tervolle alkoi ikää kertymään ja minä olin ainoa työntekijä. Sain lihanleikkauspöydän matkaani ja aloitin yrittäjän urani. Siitä on nyt 42 vuotta. Tein töitä puolisen vuotta yksikseni, kunnes veljeni tuli avukseni.

1970-luvulla ruhot toimitettiin kokonaisena lihakauppoihin.

– Ruhot eivät olleet niin isoja kuin nykyään. Kun ruhon koko alkoi kasvamaan, se pilkottiin kahteen. Kauppias sitten paloitteli ruhon.

Iisalmella käyty kaksivuotinen kauppakoulu antoi paljon eväitä yrittäjän polulle.

– Valmistuin vuonna 1968. En olisi ilman sitä pohjatietoutta pärjännyt. Opinnot sisälsivät kauppaoppia, oikeutta, laskentaa, kirjanpitoa ja yrittäjyyden perusasioita.

– Alkuun kävin vakoilemassa naapuripöydästä työtapoja, mutta pääasiassa olen itseoppinut. Lihatukku Veijo Votkin oy aloitti perinteisenä lihatukkuna ja tällä hetkelläkin se on pääleipälaji. Leikkaamme päivittäin noin kymmenen tonnia lihaa.

Laajentumista luonnollisesti

Yritys on laajentunut luonnollisesti, kysynnän kasvaessa. Työntekijöitä on tullut yksi kerrallaan lisää, sen enempää suunnittelematta. Tällä hetkellä Helsingin Vanhalla Talvitiellä työskentelee noin 90 henkeä. Virossa on riistateurastamo, joka työllistää kymmenisen ihmistä. Perusduuniin Votkinilla työntekijät opetetaan pääasiassa itse.

– Koulutodistuksia ei meillä juurikaan kysellä. Tarvitaan kädentaitoja, sillä käsityötä lihan leikkaaminen on.

Kilpailu on koventunut, ja koronan tuoma kriisi on tuonut omat haasteensa.

– Emme ole juurikaan markkinoineet tuotteitamme, mutta tänä päivänä teemme myös aktiivista myyntityötä. Korona on näkynyt myös meillä. Ravintolamenetystä on tullut noin 20 prosenttia liikevaihdostamme.

Votkinin omat myymälät ovat tällä hetkellä Espoon Hannuksessa (Wotkin’s Hannus) ja Helsingin Tukkutorilla on tehtaanmyymälä.

– Shop-in-shop -liikkeet lopetimme viime vuonna, mutta en pidä sitä mahdottomana ajatuksena, että avaamme uuden myymälän pääkaupunkiseudulle.

Koulutodistuksia ei meillä juurikaan kysellä. Tarvitaan kädentaitoja, sillä käsityötä lihan leikkaaminen on.”

Isot takaavat jatkuvuuden

Liha tulee Votkinille ruhona HK:lta ja Atrialta, mutta myös pienemmiltä teurastamoilta.

– Yritämme parhaamme mukaan tukea pieniä toimijoita, mutta isot takaavat päivittäisen jatkuvuuden. Olemme tehneet alusta asti yhteistyötä HK:n ja Atrian kanssa, ja se on ollut hedelmällistä.

Vähittäiskauppamyynti ja omien myymälöiden myynti on kasvanut samanaikaisesti kuin ravintoloiden myynti on pudonnut koronakriisin vuoksi.

– Ihmiset syövät parempaa lihaa ja koronavuonna se on korostunut. Ruuan laatuun panostetaan.

Votkin mainitsee, että lihankulutus kasvaa koko ajan.

– Kasvissyöjät ovat kovaäänistä porukkaa, mutta lihan suosioon se ei ole näyttänyt vaikuttaneen.

Helsingin Tukkutorilla sijaitsevalla tehtaalla on lihanleikkaamo, makkara- ja palvivalmistus, siivutusosasto, makkarapakkaamo, lähettämö ja ruokatehdas.

– Ruokatehtaalla tehdään noin kahdenkymmenen ihmisen voimin valmisruokaa. Se on meille tärkeä toiminto. Valmisruokaa menee sekä isompiin keittiöihin että vähittäismyyntiin. Koronan vuoksi lisääntyneen etätyöskentelyn myötä valmisruokien kysyntä kasvoi, ja viime kevään menekki kaksinkertaistui. Myimme parhaimmillaan 600 annosta päivässä normimenekin ollessa noin 350 annosta päivässä.

Huonoa on vaikea myydä

Votkinin perheeseen kuuluu vaimo Irja ja kaksi poikaa. Yrityksen toimitusjohtajana työskentelee tällä hetkellä veljeksistä vanhempi, Asmo Votkin.

– Kun Asmo oli 80-luvulla pikkupoika, hän halusi ehdottomasti samanlaisen valkoisen takin, kuin isällä oli ja äitihän sellaisen hänelle ompeli. Ajoin itse silloin paljon keikkaa ja hain Asmon mukaani vänkäriksi eli apumieheksi.

Votkinilla on aina pidetty huolta siitä, että liha on laadukasta.

– Lihan osalta meillä on yksi selkeä tekijä. En ole koskaan hyväksynyt epäkelpoa tuotetta. Meidän tuotteet maksavat hieman enemmän, mutta halpaa tuottavia on markkinoilla vaikka ja kuinka. Olen niin huono myyntimies, että en pysty huonoa myymään, Votkin sanoo ja naurahtaa päälle.

Mitä suomalaiset kuluttajat sitten Votkinilta ostavat?

Eksoottisin eläin mitä meillä on ollut koskaan tarjolla, on 2,8 kiloa painanut kobra.”

– Sikaa on myyty aina eniten, mutta hyvänä kakkosena tulee nauta ja kolmantena lammas. Etniset ravintolat ovat lisääntyneet ja se näkyy meillä lampaan menekissä. Kysynnän kasvua on nähtävissä fileen kauppamyynnissä, eritoten lampaan kareessa ja fileessä, lisäksi peuran ja hirven kysynnässä.

Joskus on myyty eksoottistakin, esimerkiksi krokotiilia ja kobraa. Erikoisuuksilla erottaudutaan.

– Meilläkin on ollut myynnissä esimerkiksi krokotiilia. Ei sen menekki suurta ollut, mutta jonkin verran myytiin kuitenkin. Krokotiilin myynti loppui kymmenisen vuotta EU-säädösten vuoksi.

– Eksoottisin eläin mitä meillä on ollut koskaan tarjolla, on 2,8 kiloa painanut kobra. Sillä juhlistettiin erään yrityksen avajaisia. Aikaa tapahtumasta on vierähtänyt jo toistakymmentä vuotta.

Myynnissä on ollut myös majavaa, mutta se ei käynyt kaupaksi.

– Majava on kasvissyöjä, ihan rotannäköinen. Liekö ulkonäkö ollut syynä siihen, ettei se asiakkaille kelvannut, Votkin pohdiskelee.

Lintuja, jäniksiä ja sammakonreittä menee tasaiseen tahtiin.

– Odottelemme parhaillaan Virosta muflonia eli vuoristolammasta. Uskon, että sen maku on erittäin hyvä. Mitä enemmän eläin on saanut liikuntaa, sen parempi maku sen lihassa on. Aion itse olla etunenässä sitä maistamassa.

Kotimaisuus edellä

Votkinilla leikataan pääasiassa suomalaista lihaa.

– Viime aikoina kotimaista on ollut hyvin tarjolla, se on ykkösasia meillä.

Tosiasia on kuitenkin se, että kotimaista ei aina ole saatavilla ja silloin liha tulee meille ulkomailta. Toimme ensimmäisenä brasilialaista filettä Suomen markkinoille, ja tuomme edelleen, jos tarve vaatii. Mielestäni argentiinalainen liha on vielä hieman parempaa kuin brasilialainen. Siinä on voimakkaampi maku. Makuun vaikuttaa muun muassa rotu. Ei se kotimaisen marmorin veroista ole, mutta huonoa lihaa ei ole tullut koskaan. Tykkään kokeilla uutta. Kokeillaan aina alkuun pienesti, jotta riski ei ole suuri.

Votkin menee mietteliääksi, kun päästää aiheeseen lihan eettisyys.

– Olen pohtinut paljon sitä, että se, joka pitää suurinta ääntä, ei välttämättä ole aina se eettisin toimija. Se voi olla sanahelinää. Lihassa ja sen eettisyydessä on monia asioita ulottuvuuksia ja joskus keskustelu on yksipuolista. Keskustelun ylläpitäminen on kuitenkin erittäin tärkeää.

Votkinilla luomu tahtoo jäädä myymättä, vaikka hinnoittelu on maltillista.

– Kilohinta on suunnilleen kaksi euroa kalliimpaa, mutta silti se ei vaan käy kaupaksi.

Votkinin mukaan sisäelimien menekki on vähäistä. Sisäelimistä maksa ja munaiset ovat nykypäivänä ainoat, jotka menevät kaupaksi.

– Maksan hinta on pudonnut ihan jumalattomasti, naudan maksa oli 40 vuotta sitten hyvinkin kallista.

Pitkä ura loppusuoralla

Votkinilla on kunnioitettavan pitkä ura takanaan.

– Tällä hetkellä jäähdyttelen, eli käyn töissä 1–3 päivää viikossa. Kyllä työpaikka aina kotiolot voittaa, varsinkin kun kotona olen päivät yksin, sillä vaimokin työskentelee täällä.

Kotipäiviä Votkin viettää kuitenkin hyvillä mielin.

– Omat pojat hoitavat yritystä, joten voin turvallisin mielin jäädäkin kotiin. Eivätkä he varmasti hoida huonommin kuin minä, päinvastoin. Tämä on minulle todella iso asia ja olen ylpeä siitä, että pojat viihtyvät alalla. Olen pystynyt välittämään heille osaamiseni.

Pojista nuorempi, Aki Votkin, työskenteli pitkään kiinteistöalalla ennen siirtymistä Votkin’sille.

– Kyllä vanhan lihamiehen pitää ylpeä olla, kun on saanut molemmat omat pojat perheyrityksen pariin.

Muutamia asioita on isän ja poikien kesken sovittu.

– Vaalimme perinteitä. Olemme saaneet kiitosta siitä, että huononakin aikana säilytämme tason ja laadun. Haluamme olla luottamuksen arvoisia. Toinen asia ovat reseptit, joista osan makkaramestari Urho ”Urkki” Hirvonen teki meille. Niitä emme muuta koskaan.

Julkaistu Aromissa 2/21.

Veijo Votkin

  • Perustanut Lihakauppa Veijo Votkin oy:n vuonna 1979.
  • Toimii hallituksen puheenjohtajana nykyään.
  • Toimitusjohtajana vanhempi poika Asmo Votkin.
  • Vaimo Irja ja nuorempi poika Aki työskentelevät myös perheyrityksessä.
  • Liikevaihto noin 20 miljoonaa euroa.

Tukkutori ja Teurastamo sijaitsevat Helsingin Kalasataman kupeessa. Alue on rakentunut entisen, vuonna 1933 rakennetun teurastuslaitoksen ympärille. Se avattiin kaupunkilaisten käyttöön vuonna 2012.

Tilaa Aromi!

Tilaa digilehti!

Sulje mainos Tilaa Aromi