Yrittäjäpariskunnalla on selkeä roolitus: Joa vastaa henkilöstön hallinnasta, taloushallinnosta ja asiakastilaisuuksien myynnistä, järjestämisestä, informaation jakamisesta, kun taas Sakarin vastuulla ovat logistiikka, tekninen puoli sekä sosiaalinen media ja mainonta.
Yrittäjäpariskunnalla on selkeä roolitus: Joa vastaa henkilöstön hallinnasta, taloushallinnosta ja asiakastilaisuuksien myynnistä, järjestämisestä, informaation jakamisesta, kun taas Sakarin vastuulla ovat logistiikka, tekninen puoli sekä sosiaalinen media ja mainonta.

Viidenkympin villityksenä syntyi kahvia ja kulttuuria

Yrittäjäpariskunta Joa ja Sakari Koivunotko pyörittävät kolmea Café Zoceria -kahvilaa pääkaupunkiseudulla. Suomalaisen taiteen ystävinä kunnostautuneet Koivunotkot ovat rakentaneet perheyrityksensä eurooppalaista kahviperinnettä vaalien. Kahviloissaan he panostavat erityisesti tunnelmaan, osaavaan henkilökuntaan sekä laadukkaisiin tuotteisiin.

Koivunotkot halusivat rakentaa kahviloihinsa
laajan valikoiman, jotta asiakkaat voisivat
tasapäistyneen tarjonnan sijaan kokea myös
yllätyksiä. Listalla on toki myös kahviloiden
ikisuosikkeja, kuten korvapuusteja.

Lisää yhteistä aikaa, sitä toivoi aviopari Joa ja Sakari Koivunotko 2010-luvun puolivälissä suunnitellessaan tulevaisuutta. Pitkään mielessä ollut hyp­päys turvallisesta palkkatyöstä yrittäjyyteen konkretisoitui lasten vartuttua.

– Meille tuli oikeastaan viidenkympin villitys. Tavoitteena oli löytää työ, jossa voisimme olla yhdessä enemmän ja jotenkin se kiteytyi kahvilan perustamiseen, Joa kertoo.

Kahvilan pyörittäminen tuntui pariskunnasta mahdollisuudelta, jossa voitaisiin yhdistää apteekkialan ammattilaisen ja ravintolan ovimiehen osaaminen sopivalla tavalla. Joalla oli myös kokemusta kahvilassa työskentelystä opiskeluajoiltaan.

– Kaipasin aina vähän sitä ihanaa kahvilan pullan- ja kahvintuoksua.

Odotukset oman kahvilan suhteen olivat kaksikolla alkuun todellisuutta ruusuisemmat.

– Luulimme tämän olevan rennompaa: vähän tehdään erikoiskahveja ja jutellaan asiakkaiden kanssa. Mutta totuus oli aika toisenlainen. Tämä on välillä aika hikistä hommaa, Joa naurahtaa.

– Ihan valtava työmäärä tähän liittyy, mikä tuli meille yllätyksenä, Sakari jatkaa.

Tavoitteet yhteisen ajan saavuttamisesta ovat kuitenkin kaikessa kiireessäkin toteutuneet. Kolmattakymmenettä hääpäivää juuri viettänyt pariskunta kokee vähitellen jo ymmärtävänsä toisiaan.

– Nämä viimeiset viisi vuotta yrittäjinä olemme olleet vuorokauden ympäri yhdessä. Mukavaa on kyllä ollut, ja nyt on kiva katsoa tulevaisuuteen, Joa summaa.

Espoon paras kahvila -titteli siivitti yrityksen kasvuun

Koivunotkojen ensimmäinen kahvila avattiin vuonna 2015 Espoon Leppävaaraan. Konsepti oli alusta asti selkeä – kulttuuria ja kahvia eurooppalaisessa hengessä, mutta oikean nimen löytyminen osoittautui hankalaksi. Alkuun tuntui, että jokainen potentiaalinen nimi oli jo käytössä.

– Lopulta saimme idean lähellä sijaitsevasta Albergan kartanosta, jota on kutsuttu myös sokerilinnaksi. Sokeri-sanasta lähdimme sitten vääntämään erilaisia versioita. Sakke heitti ilmoille hänen Italiassa saamansa lempinimensä eli Zakkarin, ja yhdistämällä sen sokeriin saimme Zocerian – vähän kuin sokeri väärin kirjoitettuna.

Café Zocerialla on nykyään kolme kahvilaa: ensimmäinen Leppävaaran Läkkitorilla, toinen Tarvaspäässä Gallen-Kallelan museon mailla ja kolmas Helsingin Aleksanterinkadulla Suomalaisen Kirjakaupan yhteydessä. Läkkitorin kahvila valittiin vuonna 2016 Espoon parhaaksi kahvilaksi, minkä myötä Gallen-Kallelan museosta otettiin yhteyttä yrittäjäpariskuntaan: museolle kaivattiin uutta kahvilanpitäjää. Suurina Gallen-Kallelan faneina ja suomalaisen taiteen ystävinä Koivunotkot eivät miettineet sekuntiakaan, lähteäkö mukaan.

– Kuulin taustalta Joan puhuessa puhelimessa, että Gallen-Kallelan museo kysyy kahvilan vetäjää. Huusin vaan, että otetaan se, Sakari nauraa.

Museon hallitus piti vielä vakuuttaa. Kulttuuria ja kahvia -konseptin lisäksi Sakarin iholle tatuoidut Gallen-Kallelan teokset 20 vuoden ajalta voittivat heidät puolelleen.

– Heidän mukaansa se oli kuin piste i:n päälle, mutta kun kerroimme poikamme nimen olevan Jean Aksel Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan mukaan, oli homma aika lailla selvä.

Kävi myös ilmi, että kahvilarakennus on toiminut aikoinaan kesähuvilana Albergan kartanon herrasväelle – sen samaisen kartanon, josta Café Zoceria sai nimensä.

Kahvilamatkailu on lisääntynyt: on hienoa, että ihmiset lähtevät lähialueille käymään kahvilla.”

Tarvaspään miljöö haastaa ja luo mahdollisuuksia

Linuddin niemellä korkealla kalliolla sijaitseva Tarvaspää on kahvilalle sijaintina haasteellinen. Vaikka vieressä kulkeekin vilkas Turunväylä, on reitti itse museolle ja kahvilaan mutkitteleva, eikä julkisilla kulkuvälineillä pääse kovinkaan lähelle. Koivunotkot odottivat joutuvansa panostamaan markkinointiin todella paljon, jotta asiakkaat löytäisivät paikalle.

– Paljastuikin, että tästä kulkee paljon pyöräilijöitä ja työmatkaa taittavia. Ihmiset löysivät tänne heti ensimmäisenä päivänä, Joa iloitsee.

Ihan itsestään asiakasvirrat eivät kuitenkaan rakentuneet. Läkkitorin kahvilan ympärille oli luotu iso ryhmä Facebookiin, minkä kautta mainostaminen osoittautui hyväksi tavaksi saada leppävaaralaiset kanta-asiakkaat liikkeelle.

– Paikalle tuli paljon sellaisia leppävaaralaisia, jotka eivät olleet edes tienneet, että meren rannalla näin lähellä on tällainen paikka, ihan kävelymatkan päässä.

Osa kahvilan sisustuksesta rakentuu Akseli
Gallen-Kallelan suunnittelemista huonekaluista.
Alkuperäisiä lautalattioita on suojattu
itämaisilla matoilla, jotka tuovat tilaan
miellyttävää vivahteikkuutta.

Kahvila sijaitsee alueen alkuperäisessä rakennuksessa, vuonna 1859 rakennetussa puuhuvilassa. Gallen-Kallelan suunnittelema ja rakennuttama ateljeelinna puolestaan valmistui 1913. Kulttuurihistoriallisesti merkittävään alueeseen liittyy haasteita ja rajoitteita. Kahvilatilan toiminnallisuuteen tehtiin pieniä muutoksia suojellun rakennuksen sallimissa rajoissa.

– Kyseessä on haasteellinen tila ihan jo senkin takia, että rakennus on vuodelta 1859. Keittiön saaminen toimivaksi on vaikeaa täällä, Sakari toteaa.

Sijainti ja vanha miljöö ovat tuoneet haasteiden lisäksi myös positiivisia yllätyksiä. Persoonallinen huvila ja sen historia ovat luoneet vankan kysynnän juhlapalvelulle ja yksityistilaisuuksille, mitkä ovat erityisesti hiljaisempana talvisesonkina kullan arvoisia.

– Juhlapalvelu on tärkeä osa meidän kahvilatoimintaa täällä ja mahdollistaa sen, että voimme pitää kahvilan auki ympäri vuoden, Joa kertoo.

– Se on meillä myös isoin työllistäjä tässä toimipisteessä, Sakari jatkaa.

Tarvaspään kahvilan perusvalikoima on Café Zocerialle tyypillinen yhdistelmä kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita, mutta juhlamenuissa haluttiin korostaa paikan erityispiirteitä.

– Sieltä löytyy monia yhdistelmiä, joissa on erityisesti otettu huomioon tämä Tarvaspään henki, Joa kertoo.

Kahvilan pyörittäminen on vaativaa työtä ja hetkeksikään ei sovi herpaantua. Helpolla ei pääse kukaan tämän alan yrittäjistä.”

Valikoimaa rakennetaan maku edellä

Nykykuluttaja on vaativa, ja erityisesti erikoisruokavalioiden suhteen halutaan vaihtoehtoja.

– Erikoisruokavaliot ovat tällä hetkellä kovassa huudossa ja niiden toteuttaminen on kova homma, Sakari toteaa.

Tarjolla pitää olla tuotteita ainakin vegaanisena, gluteenittomana, pähkinättömänä ja maidottomaan ruokavalioon sopivana. Kaikista tuotteista on oltava tarkat tuoteselosteet, minkä takia Café Zoceriassa ei valikoimaa ihan joka päivä vaihdeta.

Valikoima on kuitenkin rakennettu lähtökohtaisesti oma maku edellä: yrittäjäpariskunta haluaa varmistaa, että voivat seistä kahviloissaan tarjoiltavien tuotteiden takana. Pienistä tuotantotiloista johtuen vain osa kahviloiden tuotteista valmistetaan itse.

– Oletuksena saattaa olla, että kaikki leivotaan oman kahvilan keittiössä. Meillä on sen verran iso kysyntä, etteivät pienet tilat siihen riitä. Onkin ihanaa, että meillä on paljon ihania yhteistyökumppaneita, Joa kertoo.

Leipomotuotteiden lisäksi Café Zocerian kahviloista saa aina myös tuhdimpaa ruokaa. Tarvaspäässä perinteinen lohikeitto on yksi kahvilan myydyimpiä tuotteita. Ruokaisat salaatit ja usein myös tarjolla oleva lasagne valmistetaan paikan päällä. Kahviloissa on myös anniskeluoikeudet, mikä osaltaan luo Koivunotkoille mieleistä eurooppalaista tunnelmaa.

– Tykkäsin aikoinaan matkustellessani käydä paljon kahviloissa, ja oli mukavaa, kun pystyi ulkona sikarin ja kahvin kylkeen ottamaan konjakin ilman, että tarvitsi lähteä erikseen pubiin sitä varten. Halusimme luoda kahviloihin rennon tunnelman, jotta kaikilla olisi tänne helppo tulla ja olla, Sakari summaa.

Laadukas kahvi ei riitä – henkilökunnan osaamisen oltava kunnossa

Kahvilan perustamisen myötä Koivunotkoille on auennut kahvin parissa täysin uusi maailma. Ennen yrityksen perustamista kokemusta haettiin usealta barista-kurssilta.

– Olimme ihan ihmeissämme, että näinkö tämä kahvi pitääkin valmistaa, Joa muistelee.

Barista-kurssin kautta löytyi myös yhteistyökumppani kahvivalikoiman luontiin. Toiveissa oli paikallinen, suomalainen kumppani, ja Kaffa Roasteryn kanssa kemiat kävivät yksiin.

– Sieltä löytyi se henki, jota haettiin.

– Tykkäsimme myös siitä, että se on punavuorelainen yritys eli kahvit valmistuvat lähellä, Sakari jatkaa.

Yhteistyössä on syntynyt muun muassa oma suodatinkahvi, jota on tarjolla vain Zocerian kahviloissa. Kahvien laadun lisäksi Koivunotkot peräänkuuluttavat henkilökunnan osaamista: heidän mukaansa kokematon tekijä ei saa oikeanlaista kahvia aikaiseksi. Zocerian kahviloissa edellytetäänkin kahvia valmistavilta työntekijöiltä barista-koulutusta.

Myös teevalikoimaan panostaminen on nykyään isossa roolissa. Oikeanlainen valmistus on jälleen avainasemassa.

– Teevalikoiman pitää olla hyvä, ja olemme sen laajuuteen myös panostaneet. Teen uuttamisen asiakas tekee meillä itse oman makunsa mukaan: hän saa irtoteen sihdissä ja suositusajan sen hauduttamiselle. Sillä tavalla saa parhaan mahdollisen teen, Joa toteaa.

Yhteiskuntavastuu korostuu kahvilakentässä

Kun Koivunotkot saivat varmistuksen Tarvaspään kahvilaprojektin toteutumisesta, Sakari päivitti sosiaaliseen mediaan: ”Vihdoinkin löysin kotiin.” Nyt muutaman vuoden museon yhteydessä kahvilaa pyörittäneenä pariskunta kokee yhteistyön vastanneen odotuksia.

– Jopa enemmän kuin odotettiin. Yhteistyö museon kanssa on ollut äärimmäisen loistavaa. Tulemme myös tosi hyvin juttuun heidän kanssaan, Sakari iloitsee.

Koivunotkot näkevät yksityisillä kahviloilla tulevaisuuden, mutta alan tiukka säätely, kiven alla olevat toimitilat ja pienet katteet tekevät yrittämisestä haastavaa. Apteekkialalla aiemmin työskennelleelle Joalle ravintola-alan tiukat viranomaisvaatimukset tulivat yllätyksenä.

– Tietysti elintarvikkeet on sellainen tuoteryhmä, että pitää olla tarkkana. Ennen aloitusta otimme jo yhteyttä viranomaisiin selvittääksemme, mitä kaikkea vaaditaan.Vaikeasta toimintaympäristöstä huolimatta Koivunotkot toivovat, ettei kahvilakenttä tasapäistyisi totaalisesti.

– Olisi kiva, että perheyrittäjämäiset kahvilaketjut pysyisivät hengissä tässä maailmassa, Joa pohtii.

– Yksittäisen kahvilan pystyyn laittaminen on melko hankalaa. Meillä on käynyt kyllä myös hyvä onni monessa suhteessa, ja olemme saaneet toteutettua kaiken hyvällä harkinnalla. Mutta ei tämä mikään helppo ala ole, Sakari jatkaa.

Koivunotkojen mukaan jatkossa laajempi yhteiskuntavastuu ja ympäristöasiat ylipäätään nostavat merkitystään myös kahvilakentässä. Aika näyttää, miten nämä arvot konkretisoituvat yrittäjien arjessa.

Julkaistu Aromissa 8/20.