Vuoden ruokatoimittaja

Vietän tällä viikolla kymmenvuotistaiteilijajuhlaa ruokatoimittajana. Mikään ei olisi voinut olla hienompi paikka juhlia kuin Suomen keittiömestareiden liittopäivät. Sain yhdistykseltä kunnianimen Vuoden ruokatoimittaja!

Miltä nyt tuntuu?

Kiitos kysymästä, onhan tämä ihan huikeaa. Vapaan toimittajan työ on yksinäistä, eikä kiitoksen sanaa liian usein kuule, joten tunnustus lämmittää kovasti.

Mistä ansioista palkinto myönnettiin?

No sitähän minäkin aluksi ihmettelin! Keittiömestareiden puheenjohtaja Ulla Liukkonen perusteli palkintoa muun muassa sillä, että olen aina siellä missä tapahtuu. Koen, että tämä oli palkinto kaikesta työstä, jonka olen tehnyt kymmenen vuoden aikana.

Miten urasi ruokatoimittajana sai alkunsa?

Helmikuussa 2008 aloitin intoa ja onnea kihelmöiden Finfoodin Uutispalvelussa. Tapasin tällä viikolla Tiina Lampisjärven, silloisen Finfoodin ja nykyisen Ruokatiedon toiminnanjohtajan, ja hän muisti yhä, kuinka olimme työhaastattelussa puhuneet mahdollisuudesta uuteen alkuun. Kiitos Tiina potkusta ruokatoimittajan uralle, Finfood oli korkeakouluni!

Mitä kaikkea muuta kymmeneen vuoteen mahtuu?

Olin jo aiemmassa työssäni kirjoittanut päivät pitkät. Uutispalvelussa siihen tuli entistä kiihkeämpi rytmi, kun julkaisimme päivittäistä uutiskirjettä, johon koottiin kymmenisen uutista.

Kun jäin määräaikaisen pestini jälkeen freelance-toimittajaksi, minusta tuli sittemmin Ruokatiedon uutisina tunnetun kanavan ahkera avustaja. Keräsin otsikot ja linkit talteen, lista on yli kymmenen sivua pitkä!

Vapaana toimittajana minulla on ollut suuri kiusaus jatkaa Ruokatiedon perintöä sikäli, että seuraan ruoka- ja juoma-alaa mahdollisimman laaja-alaisesti. Olen erikoistunut olueen, mutta sen lisäksi olen seurannut tiiviisti muun muassa kokkikilpailuja ja ravintolamaailmaa.

Kokkien ja oluentekijöiden kanssa on mahtava tehdä töitä. En ole ainoa, joka on tohkeissaan omasta tekemisestään!

Mitkä ovat pitkäaikaisimmat työnantajasi?

Minut tunnetaan nimenomaan olutkirjoittajana, sillä aloitin jo vuonna 2009 Olutpostin avustamisen. Olin lehden toimitussihteeri vuosina 2011 – 2013 ja päätoimittaja 2013 – 2017. Suomen Olutseura luopui lehden kustantamisesta vuodenvaihteessa, joten minunkin oli aika ottaa uusi suunta. Heippa vaan ”liian hyvä jäsenlehti”, kuten seuran puheenjohtaja Antti Kotti Olutpostia luonnehti. Siideripalsta jatkuu.

Aromi julkaisi yhden ensimmäisistä jutuistani, kun aloitin vapaana toimittajana. Siinä pestauduin uuden ajan keittiöön, ja kerroin, miltä työ näyttää ”vanhan kokin” silmin. Kokin ammattitutkintoni vuodelta 1996 oli lojunut käyttämättömänä, mutta Sasu Laukkosen keittiössä näkökulma päivittyi kertaheitolla vuoteen 2009. Aromiin minulla on säilynyt tiivis suhde läpi vuosien ja olen raportoinut lehden lukijoille etenkin kokkikisoista.

Tulin alkuvuosina tunnetuksi myös Viini-lehden ravintolakriitikkona. Kiitos edesmenneen ystäväni Kristiina Juutisen ja lehden silloisen päätoimittajan Satu Koiviston sain tehdä tuota hauskaa mutta vaativaa työtä vuosien ajan. Sekä Viinissä että Oluelle-lehdessä on ollut juttujani silloin tällöin.

Heinon tukun julkaisujen parissa on myös vierähtänyt tovi. Olin kahden jo kuopatun asiakaslehden toimitussihteeri 2010 – 2014. Nyttemmin olen avustanut Lautaselle-lehteä, sen juomatrendipalstaa on kiva tehdä.

Atria yhdisti muutama vuosi sitten asiakaslehtensä Hyvä ruoka -nimen alle. Olen kirjoittanut jokaiseen numeroon vähintään yhden ajankohtaisen artikkelin. Avustan myös Lihalehteä, joten liha-alaa tulee seurattua monelta kantilta. Viimeksi ilahdutti, kun Pihvikarjaliiton vetäjä Antti Veräväinen puhui jämerästi laadukkaamman lihansyönnin ja samalla kasvisten lisäämisen puolesta: ”Syökää vähän lihaa, mutta parempaa!”

 

 

Entäs kirjat, onko niitä syntynyt?

Olen saanut olla mukana kahdessa kirjaprojektissa. Christer Lindgren (RIP) yhytti minut ja Sasu Laukkosen ja julkaisimme toukokuussa 2013 Vihreä pöytä -nimisen uuden ajan kasvisruokakirjan. Se aloitti nykyisen kasvisruokakirjojen buumin!

Näppärät sormeni olivat mukana myös Ali Suvialan Gastropub kotikeittiössä -kirjan teossa vuonna 2016. Haastattelin alan ihmiset ja laitoin reseptit muottiin. Mitä oluen ja ruoan yhdistämiseen tulee, tämä kirja ei mene koskaan pois muodista.

Mainitsit kokkikilpailut, mikä niissä kiehtoo?

Kokkikilpailuissa ollaan gastronomian korkeimmilla askelmilla. Niissä menestyminen vaatii valtavasti paneutumista ja työtä, ja on lähes käsittämätöntä, miten jotkut huippuyksilöt omistautuvat tälle taiteenlajille.

Olen seurannut läheltä Suomen edustajien matkaa Bocuse d’Or -kisoihin koko tämän vuosikymmenen. Koska kokkien itsensä asettamat tavoitteet ovat kovat, tuntuu, että menestys antaa odottaa itseään. Matti Jämsénin neljäs sija Lyonissa vuonna 2015 on Suomen kaikkien aikojen kovin suoritus, ja olihan se kova!

Kokkimaajoukkueen tiedottajana avaan kisaan valmistautumista parhaani mukaan myös muulle maailmalle. Suomen kokkileijonat ylsivät kautta aikain parhaaseen suoritukseensa viimeksi, vuoden 2016 olympialaisissa, ja lämpimän keittiön kulta ja koko kisan hopea velvoittavat uusiutuneen joukkueen entistä kovempaan suoritukseen. Matka jatkuu Luxemburgin kautta jo marraskuussa.

Mitä kaikkea muuta kuuluu ruokatoimittajan arkeen?

Kun kutsu käy, olen mukana alaa kehittävien kilpailujen tuomarityöskentelyssä. Niitä on riittänyt etenkin olutpuolella: olen osallistunut lukuisia kertoja niin Helsinki Beer Festivalin parhaan oluen valintaan kuin Suomen Paras Olut -kisan tuomarointiin. Myös Vuoden olutravintolaa olen ollut valitsemassa koko 2010-luvun.

Työ ja huvi sekoittuvat suloisesti alaan liittyvien yhdistysten hallituksissa. Suomen Gastronomien Seuran johtokunnassa teemme muun muassa Vuoden ravintola -valinnan. Suomalaisen Aidon Siiderin Seuran hallitus taas myöntää hakemuksesta Suomalaisen aidon siiderin sertifikaatit.

Kiitos! 

Kirjoittaja on olut- ja ruokatoimittaja.